"Siten päätettiin William Ponsonbyn ja Emily Percivalin avioliitto ja noitten kahden maatilan yhteenliitto, josta muodostuu niin hartaasti haluttu saavutus — viisituhatta auranalaa yhdysviljelyksessä."
Mr. Seagrove lopetti kertomuksen ja katsoi ympärilleen hyväksymystä odottaen.
"Oikein hyvä juttu tosiaan, Seagrove", kiitti loordi, "sen päälle täytyy teidän ottaa lasi viiniä."
"No, enpä antaisi paljoakaan miss Percivalin onnentoiveista", huomautti vanhempi miss Ossulton.
"Kahdesta pahasta täytyy valita pienempi, sanotaan", huomautti mr.
Hautaine. "Ponsonby-raukka ei voinut muutakaan tehdä."
"Se on varsin hieno huomautus teidän puoleltanne, mr. Hautaine; kiitän teitä sukupuoleni puolesta", vastasi Cecilia Ossulton.
"No mutta, miss Ossulton, menisittekö te sitte naimisiin henkilön kanssa, jota ette milloinkaan ole nähnyt?"
"Varmaankaan en; mutta kun puhuitte kahdesta pahasta, mr. Hautaine, niin — vetoan teidän kunniantuntoonne — niin ettekö tarkoittanut naimisiinmenoa ja köyhyyttä?"
"Täytyy tunnustaa sitä tarkoittaneeni, miss Ossulton, mutta on tuskin kaunista vedota minun kunniantuntooni, saadakseen minut ansaan!"
"Haluaisinpa vain, että tarjous olisi tehty minulle", huomautti
Vaughan; "minä en, totta tosiaan, olisi empinyt, kuten Ponsonby."