"Siinä tapauksessa pyydän, että ette kosisi ainakaan minua", sanoi mrs. Lascelles nauraen, sillä mr. Vaughan oli osoittanut tavatonta huomaavaisuutta häntä kohtaan.
"Minusta", virkkoi Seagrove, "näyttää siitä kuin olisit saattanut itsesi hiukan epäillyksi viime huomautuksellasi, Vaughan hyvä."
Vaughan, joka oli itse aivan samaa mieltä, vastasi: "Mrs. Lascelles varmaan on huomannut, että laskin vain leikkiä."
"Hyi, mr. Vaughan!" huudahti Cecilia Ossulton; "tiedätte kyllä, että se tuli sydämenne pohjasta."
"Cecilia hyvä", sanoi vanhempi miss Ossulton, "sinähän aivan unohdat itsesi… mitähän sinäkin mahdat tietää miesten sydämistä!"
"Raamatussa sanotaan, että ne ovat 'häijyjä ja pahanelkisiä kappaleita', täti."
"Kai mekin saamme esittää otteita Raamatusta teidän sukupuoleenne nähden, miss Ossulton?" lausui Seagrove.
"Kyllä, ja ehkä osaisitte niin tehdäkin, jos joku teistä vain milloinkaan olisi lukenut Raamattua", vastasi miss Ossulton huolettomana.
"Kautta kunniani, Cissy, sinähän heität herroille taisteluhansikkaan", huomautti loordi B.; "mutta minäpä heitän käsistäni komentosauvani enkä salli jatkettavan tätä taistelua äärimäiseen asti. Huomaan, ettei viini enää maistu teille, hyvät herrat; niinpä käykäämme kannelle juomaan kahvia."
"Aioimme juuri vetäytyä seurasta, mylord", huomautti vanhempi miss
Ossulton terävästi; "olen jo jonkun aikaa koettanut kiinnittää mrs.
Lascellesin huomiota puoleeni, mutta…"