"Katselin kaiketikin toiseen suuntaan", keskeytti mrs. Lascelles hymyillen.
"Pelkäänpä että minä, kovaonninen, tässä olen rikollisena", sanoi mr.
Seagrove. "Kerroin juuri mrs. Lascellesille pikku kaskua…"
"Joka kaiketikaan, koskapa sitä kerrottiin niin kuiskaten, ei ollut sovelias kaikkien kuultavaksi", vastasi vanhempi miss Ossulton; "mutta jos mrs. Lascelles nyt on valmis, niin…", jatkoi hän keikistäen kaulaansa ja nousten tuoliltaan.
"No, voinhan kuulla lopun kannella", mukautui mrs. Lascelles.
Naiset nousivat ylös ja menivät hyttiinsä, Cecilian ja mrs. Lascellesin hymyillessä merkitsevästi toisilleen heidän seuratessaan kaavamaista vanhaa neitsykäistä, joka vain sen vuoksi, että mrs. Lascelles kerran oli sattunut olemaan naimisissa, ei sallinut hänen käydä edellä. Herratkin nousivat ja menivät kannelle.
"Meillä on matkallamme kelpo tuuli, mylord", lausui mr. Stewart, joka oli ollut kannella, "ja laskemme suoraan Kanaalia kohti."
"Sitä parempi", vastasi loordi. "Meidän olisi pitänyt jo viikko sitten olla ankkurissa Cowesissa, minne nyt jo kaikki ovat ehtineet ennen meitä."
"Käskekäähän mr. Simpsonin tuoda tulta sikaariini", sanoi mr. Ossulton eräälle miehistä.
Mr. Stewart meni alas saadakseen päivällistä; naiset ja kahvi tulivat kannelle; tuuli oli hyvä, sää (oli huhtikuun loppupuoli) miltei lämmin; ja huvipursi, jonka nimi oli Arrow, jätti pian vuoroveden auttamana Mewstonen merkkikallion kauaksi jälkeensä.