"Miksi niin luulette, rouva?"
"Monesta syystä. Kaksi kertaa olette tuonut hänelle sanan, kahdesti olette joutunut haaksirikkoon, pelastunut kummallisella tavalla ja taasen näyttäytynyt. On aivan selvää, että tiedätte hänen tehtävänsä."
"Mutta eihän se todista mitään."
"Kyllä se todistaa ainakin sen, että tiedätte jotakin, josta hän ei ole luullut muilla olevan aavistustakaan."
"Tiedättehän tekin sen ja pyhät miehet ovat keskustelleet siitä", sanoi Schriften ivallisesti.
"Kuinka voitte tietää senkin?"
"Hi, hi", vastasi Schriften, "tarkoitukseni ei ollut loukata teitä, rouva."
"Ette voi kieltää, että jollakin salaperäisellä ja käsittämättömällä tavalla olette yhteydessä mieheni tehtävän kanssa. Sanokaa minulle, onko tuo tehtävä pyhä ja todellinen."
"Jos hän uskoo, muuttuu se sellaiseksi."
"Mutta miksi olette sitten hänen vihollisensa?"