"Suojelkoot kaikki pyhimykset teitä, herrat!" huudahti sotilas. "Tämä on ensimmäinen minulle osoitettu laupeudentyö näiden vuosien kuluessa, mutta vaimollani ja lapsillani on hyvin pienet mahdollisuudet saada näitä milloinkaan."
"Kerroitte ollessamme vankilassa muutamasta nuoresta eurooppalaisesta naisesta", huomautti Krantz vähän ajan kuluttua.
"Niin, herra, hän oli hyvin kaunis ja komentajamme oli hyvin rakastunut häneen."
"Missä hän nyt on?"
"Hän matkusti Goaan muutaman papin mukana, joka tunsi hänet. Tuo suopea vanhus, jota sanottiin isä Mathiakseksi, antoi minulle synninpäästön täällä ollessaan!"
"Isä Mathiasko?" huudahti Filip, mutta vaikeni Krantzin tyrkkäyksestä.
"Sanoitte komentajan rakastuneen häneen?"
"Niin sanoinkin. Pieni päällikkömme kiintyi häneen silmittömästi ja ellei isä Mathias olisi saapunut, ei hän olisi päästänyt naista ikinä täältä, vaikka hän olikin toisen miehen vaimo."
"Matkustiko hän Goaan?"
"Matkusti eräässä tänne poikenneessa laivassa. Hän oli varmaankin hyvin iloinen päästessään täältä pois, sillä pieni komentajamme ahdisti häntä päivät päästään, vaikka hän selvästi surikin miestään. Tiedättekö, herrat, elääkö hänen miehensä vielä?"