"No, siinä tapauksessa näytän sen sinulle."
Hän sytytti tulen lattialla olevaan pataan, kirjoitti musteella muutamia kirjaimia paperikaistaleelle ja alkoi sitten juosta padan ympäri mumisten sanoja, joita hänen nuori apulaisensa ei ymmärtänyt. Pysähdyttyään heitti hän suitsutusaineita ja korianderin siemeniä pataan, josta alkoi kohota voimakasta hyvältä tuoksuavaa savua, ja käski Pedron istuutua pienelle jakkaralle ottaen pojan oikean käden omaansa. Piirrettyään pojan käteen nelikulmion ja sen kummallekin puolelle muutamia kirjaimia kaasi hän kämmenelle hieman mustetta niin, että siihen muodostui musta puolen kruunun suuruinen kuvastin.
"Nyt on kaikki kunnossa", sanoi Amine. "Katso nyt, mitä näet musteessa.",
"Omat kasvoni."
Amine heitti enemmän suitsutusaineita pataan, kunnes huone oli aivan täynnä savua, ja alkoi laulaa:
"Turshoon, Turshoon, tule alas! Kaikki noiden nimien palvelijat, tulkaa tänne! Vetäkää huntu syrjään ja antakaa oikeita vastauksia."
Kirjoittamansa suikaleet oli hän leikellyt palasiksi saksilla. Hän otti nyt tuollaisen palasen heittäen sen pataan päästämättä pojan kättä irti.
"Sano minulle, Pedro, mitä nyt näet."
"Näen erään miehen kulkevan ohi", vastasi Pedro peloissaan.
"Älä pelkää, Pedro, näet vielä enemmänkin. Onko hän mennyt jo kokonaan ohi?"