Puoli tuntia myöhemmin tuli pari mustiin viittoihin pukeutunutta miestä Aminen huoneeseen pyytäen Aminea mukaansa. Amine ei vastustellut, he kulkivat torin poikki, suuren rakennuksen portti aukeni ja miehet käskivät Aminen mennä siitä sisälle taloon. Muutamia minuutteja myöhemmin suljettiin Amine inkvisitionin vankilaan.
XXXV.
Ennenkuin jatkamme kertomustamme tahdomme hieman selittää lukijoillemme inkvisitionin luonnetta, juhlamenoja ja muita toimia, jotka ovat samanlaisia kaikkialla, niin Goassa kuin muuallakin.
Santa Casa eli Goan inkvisitioni on muutaman suuren torin, Terra di Sabaion, varrella. Se on mahtava kivirakennus, jonka julkisivussa on kolme porttia. Niistä on keskimmäinen suurempi kuin muut ja siitä mennään oikeussaliin. Molemmat sivuovet johtavat tilaviin ja kauniihin yksityisasuntoihin, jotka on laitettu kuntoon tuomareille ja muille inkvisitionin virkamiehille.
Noiden asuntojen takana ovat inkvisitionin vankikopit. Ne ovat kahden pitkän käytävän molemmilla puolilla, ne on varustettu kaksinkertaisilla ovilla ja kunkin sellaisen lattiapinta-ala on noin kymmenen neliöjalkaa. Tuollaisia koppeja on siellä melkein parisataa. Toiset niistä ovat siinä suhteessa toisia paremmat, että niihin pääsee valoa ja raitista ilmaa, kun taasen toiset ovat aivan pimeitä. Vahdit kulkevat alituisesti käytävissä, joihin kuuluu pieninkin risahdus kopeista. Vangit saavat hyvää ruokaa ja lääkkeitä, jos he ovat niiden tarpeessa, mutta papit eivät saa antaa heille uskonnon lohdutusta ja jos he kuolevat, haudataan heidät juhlallisuuksitta.
Suurinkvisiittori ja hänen apulaisensa tuomitsevat syytetyn. Inkvisitionin ystävät auttavat taasen heitä vakoillen ihmisiä ja syyttäen sellaisia, jotka joko puheissaan tahi teoissaan häpäisevät pyhää kirkkoa. Ei kukaan uskalla vastustaa inkvisitionin käskyjä; jos sellaista joskus tapahtuu, nousee koko kansa tukemaan noita määräyksiä. Tuohon vankilaan joutuneiden ei sallita seurustella toistensa kanssa eikä heidän anneta puhuakaan. Sellaiset, jotka valittavat tahi rukoilevat ääneen heitä ympäröivässä kauheassa pimeydessä, saavat selkäänsä, kunnes he oppivat olemaan hiljaa. Ainoastaan kidutettujen valitushuudot kaikuvat käytävissä säikäyttäen kaikkia muita, joita odottaa sama kohtalo.
Inkvisitionista luullaan, että se tuomitsee oikeudenmukaisesti, ja tarvitaan seitsemän todistajaa, ennenkuin joku voidaan julistaa syylliseksi, mutta kun ei todistajia milloinkaan kuulustella yhdessä syytetyn kanssa ja kun syytettyjä usein kidutetaan, ei tarvittavien todistusten hankkiminen tuota syyttäjälle suurtakaan vaivaa. Usea on menettänyt henkensä senvuoksi, että joku todistaja on vannonut väärin pelastaakseen henkensä. Inkvisitionin käsittelemät päärikokset ovat: noituus, vääräoppisuus ja Jumalan pilkkaaminen.
Tulos riippuu suuresti siitä, paljonko syytetty omistaa, koska koko hänen omaisuutensa joutuu inkvisitionille, kun hänet tuomitaan. Heille annetaan kultaisia lupauksia vapaudesta, jos he tunnustavat heti, mutta jos he vastustavat, uhataan heitä kidutuksella. Pahinta on kuitenkin, että heidän on pakko aina syyttää toisia, jotka ovat muka osallisia heidän rikoksiinsa, eikä noita lupauksia vapaudesta juuri milloinkaan täytetä.
Goassa on noituudesta syytettyjen lukumäärä tavallisesti paljon suurempi kuin muualla, mikä johtuu siitä, että hindujen juhlamenoissa on niin paljon mitä ajattelemattominta taikauskoa. Hindut ja muista maista kotoisin olevat orjat kääntyvät usein kristinuskoon tehdäkseen isännilleen mieliksi, mutta jos heidät vain ennätetään kastaa, tuomitaan heidät armotta poltettaviksi, jos heidät myöhemmin voidaan todistaa syyllisiksi johonkin rikokseen. Mutta ellei heitä ole kastettu, pääsevät he asiasta joko selkäsaunalla tai vankeudella tahi lähetetään heidät kaleereille. Ainoastaan siitä syystä kieltäytyvät useat kääntymästä kristinuskoon.
Olemme nyt kertoneet sen verran kuin lukijan tarvitsee tietää edeltäpäin. Loput hän kyllä käsittää kertomuksen kulusta.