XXXVI.
Sittenkuin Amine oli viettänyt muutamia tunteja kopissaan, tuli sinne pari vartijaa. Puhumatta hänelle sanaakaan aukaisivat he hänen silkinhienon tukkansa leikaten sen poikki juurta myöten. Halveksivasti hymyillen ja vastustelematta salli Amine sen tapahtua. Toimitettuaan tehtävänsä miehet poistuivat.
Seuraavana päivänä tulivat vartijat uudestaan, käskivät hänen riisua kengät jaloistaan ja seurata heitä. Amine katsoi heihin ja he katsoivat häneen. "Ellette seuraa meitä vastustelematta, on meidän pakko…", sanoi toinen säälien Aminen kauneutta ja nuoruutta. Amine totteli kehoitusta ja meni heidän mukanaan tuomiosaliin, jossa olivat ainoastaan suurinkvisiittori ja sihteeri.
Katsottuaan häneen muutamia minuutteja alkoi sihteeri kuulustella häntä kysyen häneltä monta kertaa, oliko hänellä paljonkin rahaa.
"Miksi he haluavat saada sen tietää?" ajatteli Amine. "Elleivät he tahdo muuta, saavat he ottaa ne mielellään. Mitähän he aikovat tehdä minulle? No niin, sen saan kyllä tietää parin päivän kuluttua." Hän erehtyi kumminkin suuresti. Olisi ehkä voinut kulua vuosiakin asian kehittymättä sen pitemmälle, ellei neljän kuukauden kuluttua hänen vangitsemisestaan olisi pantu toimeen suurta roviollapolttoa. He olivat vielä muutamien uhrien tarpeessa, että juhlallisuudesta tulisi oikein vaikuttava, ja senvuoksi kului kuukausi sietämättömässä tuskassa ja jännityksessä, ennenkuin Amine jälleen vietiin tuomarien eteen.
Häneltä kysyttiin jälleen, haluaako hän tunnustaa.
"Olenhan sanonut teille kerta kaikkiaan, ettei minulla ole mitään tunnustettavaa. Menetelkää kanssani miten ikinä vain haluatte, mutta tehkää se pian", vastasi hän kiivaasti.
"Kidutus taivuttaa teidät kyllä tunnustamaan."
"Voittehan koettaa sitäkin, julma mies", sanoi hän tyynesti, "ja jos voitte pakottaa minut puhumaan, saatte sanoa minua kurjaksi raukaksi. Olen vain nainen, mutta uhmaan teitä sittenkin."
Hänen tuomarinsa olivat kuulleet harvoin tuollaisia sanoja ja katselleet sellaisesta päättäväisyydestä leimuavia kasvoja. Kidutusta ei käytetty kuitenkaan milloinkaan, ennenkuin syytös luettiin julki ja siihen vastattiin.