"Filipinkö? Kiusaatte minua todellakin kovasti. Mutta, isä, jos tunnustan tehneeni väärin silloin, kun tiedän tehneeni oikein, niin…"
"Ettekö siis tunnekaan olevanne syyllinen?"
"En. Kutsuin vain äitini avukseni ja hän neuvoi minua unessa.
Auttaisiko äiti lastaan tekemään mitään luvatonta?"
"Nuo neuvot antoi teille varmasti joku pahahenki eikä äitinne."
"Erehdytte. Nyt vaaditte minua jälleen sanomaan sellaista, jota en usko."
"Uskoko? Älkää olko niin itsepäinen, Amine."
"En minä ole itsepäinen, isä. Olettehan tarjonnut minulle jotakin hyvin arvokasta, olette luvannut minun jälleen lähteä mieheni luokse. Mutta voinko alentua valehtelemaan? En, vaikka elämäni ja vapauteni olisivatkin kysymyksessä, en Filipinkään tähden!"
"Amine, jos tunnustatte rikoksenne, ennenkuin teitä syytetään, voitatte paljon, mutta syytöksen jälkeen ei se hyödytä teitä ollenkaan."
"En tunnusta ennen enkä jälkeenkään, hyvä isä. Tehtyä ei saada enää tekemättömäksi, mutta se ei ole mikään rikos minun eikä meikäläisten silmissä. Teikäläisistä voi se ehkä näyttää sellaiselta, mutta minähän en kuulukaan joukkoonne."
"Muistakaa myös, että miehennekin voi joutua vaaraan, koska hän on mennyt naimisiin velhon kanssa. Älkää unhottako sitä. Huomenna tulen jälleen luoksenne."