"Olen hyvin murheellinen", vastasi Amine. "Poistukaa nyt luotani, isä, niin teette minulle palveluksen."
Isä Mathias poistui kopista ollen hyvin tyytyväinen Aminen viimeisiin sanoihin. Mahdollisuus, että Filipkin joutuu vaaraan, tuntui vaikuttavan Amineen.
Amine heittäytyi kopin nurkassa olevalle vuoteelleen kätkien kasvonsa käsiinsä.
"Elävänä poltettavaksi!" huudahti hän hetkisen kuluttua nousten istualleen ja sivellen kädellään otsaansa. "Sellaisiako nuo kristityt sitten ovatkin? Sellaisenko hirveän kuoleman Schriften minulle ennustikin? Se toteutuukin varmasti, sillä kohtaloni on sellainen enkä voi pelastua. Jos tunnustan, tunnustan samalla, että Filip on mennyt naimisiin noidan kanssa ja häntäkin rangaistaan silloin. Se ei saa milloinkaan tapahtua, polttamista on hirveä ajatellakaan, mutta tuskat eivät kestä pitkää aikaa. Isieni jumalat, antakaa minulle voimia kestämään noiden pahojen ihmisten syytökset ja auttakaa minua rakkaan Filipini vuoksi!"
Seuraavana iltana tuli isä Mathias jälleen koppiin. Hän tapasi Aminen tyytyväisenä ja päättäväisenä, mutta Amine kieltäytyi kuuntelemasta hänen neuvojaan ja noudattamasta hänen kehoituksiaan. Papin viimeinen huomautus, että Filipkin voi joutua vaaraan, jos hänet vain todistetaan syylliseksi noituuteen, oli terästänyt hänen luontonsa ja hän oli päättänyt, etteivät kidutukset eikä rovio voi pakottaa häntä tunnustamaan. Pappi poistui alakuloisena kopista. Hän tunsi olevansa onneton ajatellessaan, että Aminen pitää kuolla niin hirveä kuolema, hän syytti itseään hätäilemisestään toivoen lopulta, ettei hän olisi nähnytkään Aminea, jonka vakaumusta ja rohkeutta hän tahtomattaankin ihaili. Hän ajatteli Filipiäkin, joka oli kohdellut häntä niin ystävällisesti, eikä hän ymmärtänyt, miten hän uskaltaisi mennä puhuttelemaan häntä. Mitä hän vastaisikaan, kun Filip kysyy vaimoaan?
Parin viikon kuluttua vietiin Amine tuomarien eteen ja hänelle tehtiin nuo samat kysymykset kuin ennenkin. Kun hän vastasi niihin kieltävästi, luettiin häntä vastaan tehdyt syytökset julki. Isä Mathias oli ilmiantanut hänet siitä, että hän oli harjoittanut noituutta, ja Pedron ja muiden näkijäin todistukset vahvistivat hänen ilmiantonsa. Innoissaan oli isä Mathias vielä lisännyt, että hän Terneusessakin oli huomannut Aminen tekevän samaa, ja kertonut, että Amine kovassa myrskyssä, jolloin kaikki oli näyttänyt perikatoon tuomitulta, oli yksinään pysynyt tyynenä ja rohkeana ja sanonut kapteenille, että he pelastuisivat, mikä ainoastaan voi olla mahdollista pahojen voimien hänelle suoman ennustuslahjan avulla. Aminelta kysyttiin, oliko hänellä mitään sanottavaa puolustuksekseen.
"Miten tuollaisia syytöksiä vastaan voidaan puolustautua?" vastasi hän. "Ajatelkaa nyt tuota viimeistäkin. Koska en ollut sellainen raukka kuin kristityt, syytetään minua noituudesta. Tuo vanha houkkio! Mutta minä paljastan hänet. Sanokaa minulle, onko sellainen henkilö kanssarikollinen ja yhtä syyllinen, joka tietää noituutta harjoitettavan, mutta salaa sen sallien sen tapahtua?"
"On", vastasi tuomari odottaen jännittyneenä, mitä nyt seuraisi.
"Silloin annan ilmi…" Amine aikoi ilmoittaa, että isä Seysen ja isä Mathias tunsivat Filipin tehtävän kieltämättä sitä, mutta huomattuaan, että Filip siten joutuisi pulaan, keskeytti hän puheensa.
"Kenen aioitte antaa ilmi?"