— Aivan niin: joko hän vie meidät koreasti satamaan tai hänet viskataan mereen! sanoivat monet.
— Uhkauksistanne minä viis välitän, pojat, vastasi Hawkhurst. Tiedätte minut hyvänahkaiseksi ja luotettavaksi mieheksi, enkä nytkään jätä teitä avutta. No niin, kun ei kapteeninne pysty auttamaan teitä pulasta, täytyy kai minun yrittää. Mutta mitä tämä merkitsee? hän huudahti katsellen ympärilleen. — Olemme jo syrjässä väylältä. Enpä todellakaan tiedä pääsemmekö sille jälleen.
— Emme ole syrjässä väylältä, sanoi Kain. Tiedätte hyvin, ettemme ole poissa siltä.
— Hyvä, koska kapteeni tuntee väylän paremmin kuin minä, on kai parasta, että hän luotsaa itse, sanoi Hawkhurst.
Mutta miehet olivat toista mieltä ja vaativat itsepintaisesti Hawkhurstia, joka tunsi hyvin kulkuväylän, ottamaan luotsaamisen toimekseen.
— Yritän parastani, pojat, sanoi tämä, mutta muistakaa, että jos nyt ajamme kivelle koettaessamme päästä jälleen oikealle väylälle, älkää syyttäkö minua. Vähän oikeaan — enemmän oikeaan — aivan niin — nyt olemme jälleen väylällä, hän huusi osoittaen kohtaa tyrskyjen välissä, missä vesi oli tyvenempää. Hiukan vasempaan — aivan niin!
Hawkhurst, joka tiesi, että hänet jätetään maihin heti sopivan tilaisuuden tullen, oli päättänyt saattaa kuunarin haaksirikkoon, vaikka itsekin menettäisi siinä henkensä, ja käännätti aluksen pois väylältä vedenalaisia kallioita kohden. Muutaman silmänräpäyksen kuluttua siitä kun hän oli ottanut peräsimen hoitoonsa, kuunari iski kaksi kertaa kariin, ja kolmannella kerralla se kallistui kyljelleen. Terävä korallikärki tunkeutui ohuen laudoituksen ja lankkujen läpi ja vettä tulvi koskena ruumaan.
Merirosvojen joukossa syntyi kuolonhiljaisuus.
— Pojat, sanoi Hawkhurst, tein kaikki, mitä suinkin voin. Viskatkaa minut mereen, jos tahdotte. Syy ei ole minun, vaan tuon, hän lisäsi viitaten kapteeniin.
— Nyt ei merkitse paljoakaan, kenen syy tämä oli! Siitä saamme kyllä aikanaan selon. Tällä hetkellä meillä on muutenkin yllin kyllin tekemistä. Veneet vesille niin pian kuin mahdollista! Kaikki miehet varatkoot mukaan aseet ja ampumavaroja! Olkaa huoletta! Kuunari pysyy tässä paikallaan eikä mene kappaleiksi, ja vähitellen me kyllä saamme kaikki pelastetuksi.