Keulasta isoonmastoon saakka laiva oli nyt tulimerenä; mahtavat liekit kohosivat ruumasta korkealle alamastojen yli, ja niiden latvana oli jättiläiskokoinen savupilvi, jota tuuli painoi keulan puoleen. Peräkanteen tuli ei ollut vielä tarttunut, mutta kuumuus oli niin ankara, että kaikki laivassa ohjat olivat kokoontuneet peräpartaan luo. Toiset huusivat taivasta avuksi, toiset olivat vaiti epätoivon vallassa, sillä "Kostajan" väki oli rikkonut kaikki veneet estääkseen laivaan jääneitä pelastumasta.
Peräkannelta oli palavan laivan ympärille leviävässä valossa huomattu, että Francisco oli tulossa apuun, ja niin pian kuin hän oli päässyt laivan luo ja ottanut pois purjeen, olivat jo melkein kaikki laskeutuneet alas köysiä myöten ja myrskyharusta pitkin sekä sijoittuneet lautalle. He olivat vaihtaneet tuskin sanaakaan keskenään tai lautan väen kanssa ennen kuin kaikki olivat pelastuneet, ja nyt lautta irtosi laivasta juuri kun liekit rupesivat loimuamaan kajuutan ikkunoista vaakasuorina hehkuvina käärmeenkielinä. Lautta, jolle nyt oli tullut kaksitoista henkilöä lisää, kulki taas pohjoista kohti, ja kun pelastetuille oli annettu vettä, jota he suuresti kaipasivat, Francisco sai heiltä haluamansa tiedot.
Laiva oli kotoisin Cartagenasta Etelä-Amerikasta ja oli purjehtinut sieltä Lissaboniin. Sen oli vuokrannut muuan espanjalainen señor Cumanos, jolla oli laajoja maa-alueita Magdalena-joen rannoilla. Hän oli käynyt Lissabonissa tervehtimässä erästä sukulaistaan ja oli sieltä purjehtinut Kanarian saarille, jossa hänellä oli myös tiluksia. Matkalla Lissabonista Etelä-Amerikkaan tuuli ajoi heidät etelään, ja sitten he kohtasivat "Kostajan", joka alkoi ajaa heitä takaa. Hyvänä purjehtijana laiva oli kuitenkin ehtinyt kulkea pitkän matkaa ennen kuin merirosvot sen saavuttivat. Kun rosvot valtasivat sen ja huomasivat, että lasti oli heille tuskin minkään arvoinen — lastiruumassa oli näet vain huonekaluja ja muita señor Cumanoksen hankkimia tavaroita — he olivat erehdyksestä suutuksissaan särkeneet kaikki veneet, sytyttäneet sitten laivan palamaan ja vartioineet sitä, kunnes ei enää voinut olla toivoa tulen sammumisesta. Sitten ilkiöt olivat jättäneet viattomat uhrinsa varman kuoleman saaliiksi.
Francisco kuunteli señor Cumanoksen kertomusta ja kuvasi sitten, miten oli itse lähtenyt kuunarista ja missä seikkailuissa sittemmin oli ollut. Hän oli nyt kuitenkin sangen levoton siitä, milloin pääsisi maihin tai saisi apua jostakin laivasta. Kun heitä nyt oli lautalla niin paljon ja he sitä paitsi jo olivat pitkän aikaa olleet merellä, hänen oli pakko vähentää vesiannoksia. Onni suosi heitä kuitenkin kaikkien koettelemusten perästä; kolmantena päivänä tuli näkyviin laiva, josta heidät huomattiin. Laiva purjehti heitä kohti ja korjasi haaksirikkoiset. Se oli kuunari, joka kulki rannikkoa pitkin ostamassa kultahietaa ja norsunluuta, mutta señor Cumanoksen loistavat tarjoukset saivat sen päällikön luopumaan suunnitelmistaan ja purjehtimaan Atlantin poikki Cartagenaan. Franciscosta oli yhdentekevää mihin hän suuntasi kulkunsa, ja señor Cumanoksesta hän oli saanut uskollisen ystävän.
— Te olette pelastanut henkeni, sanoi espanjalainen. Sallikaa minun maksaa velkani! Tulkaa mukaani ja jääkää asumaan luokseni!
Francisco, joka myös puolestaan oli mieltynyt espanjalaiseen, suostui tarjoukseen, ja he saapuivat kaikki onnellisesti Cartagenaan, josta lähtivät señor Cumanoksen tiluksille Magdalena-joen varrelle.
LUUTNANTTI
Edvard Templemore oli siis Länsi-Intiassa luutnanttina ja hänen hallussaan oli amiraalilaivan saattoaluksen päällikkyys. Aluksen nimi oli "Enterprise"; se oli rakennettu Baltimoressa samalla kertaa kuin sen sisarlaiva; molemmat kuunarit olivat olleet kuuluja kauneudestaan ja merikelpoisuudestaan. Ja kuinka erilaisiin toimiin ne olivatkaan joutuneet! Molemmat oli alkuaan rakennettu orjalaivoiksi; nyt toinen käytti Englannin lippua ja kulki merellä "Enterprise"-nimisenä, kun taas toisessa, joka risteili merillä "Kostajana", liehui merirosvolippu.
"Enterprise" oli monessa suhteessa varustettu samalla tavalla kuin sen sisarlaiva; siinä oli pitkä metallitykki keskilaivassa ja pienempiä laidoilla. Laivaväen lukumäärässä oli kuitenkin melkoinen ero, sillä "Enterprisessä" oli miehistöä ainoastaan kuusikymmentä matruusia. Samoin kuin useimpia muita amiraalilaivan saattoaluksia sitäkin käytettiin kuljettamaan milloin muonalähetyksiä, milloin amiraalin virkailmoituksia. Vähin, kun sitä ei tarvittu muualla, sitä voitiin käyttää niinkin tärkeihin tehtäviin kuin hellän rakkauskirjeen viemiseen kauniille neidolle. Sitä paitsi on selvää, että sillä oli sama tehtävä kuin muillakin hänen majesteettinsa laivoilla; senkin oli näet määrä polttaa, upottaa ja hävittää mitä vihollisten omaa se vain tiellään kohtasi, mutta kun se tavallisesti kuljetti virkakirjeitä, joiden todellista tärkeyttä ei luonnollisesti tiedetty, se ei sellaisilla asioilla ollessaan saanut poiketa määrätystä suunnastaan.
Edvard Templemore poikkesi kuitenkin silloin tällöin hiukan suunnasta ja oli äsken kunniakkaan kahakan jälkeen valloittanut sorean kaapparialuksen, ryöstölaivan. Siitä urotyöstä hän odotti virkaylennystä, mutta amiraali arveli hänen olevan vielä liian nuori ja antoi niin ollen ensimmäisen avoimen paikan omalle veljenpojalleen, joka — sen amiraali oli unohtanut — oli vielä nuorempi.