— Olette jälleen vapaa kuten näen, sanoi Hawkhurst pilkallisesti hymyillen.
— Siitä minun ei tarvitse kiittää ainakaan teitä, vastasi Francisco.
Eikä siitäkään, että olen vielä hengissä.
— Ei kylläkään, mutta luulen, että minä saan kiittää teitä luodista, joka on olkapäässäni, virkkoi perämies.
— Niin saattekin, myönsi Francisco tyynesti.
— Olkaa varma siitä, että maksan teille velkani korkoineen.
— En lainkaan epäile, että teette niin jos joskus saatte siihen tilaisuuden. Mutta en pelkää teitä!
Samassa kapteeni kiipesi kajuutanportaita kannelle. Hawkhurst kääntyi poispäin ja meni keulan puolelle.
— Tuolla miehellä on paha mielessä sinua kohtaan, Francisco, lausui kapteeni hiljaa. Tiedän tuskin, kehen saatan luottaa, mutta häntä täytyy pitää silmällä. Hän lietsoo tyytymättömyyttä ja uppiniskaisuutta miesten keskuudessa ja on tehnyt niin jo jonkin aikaa. Eipä silti, että se merkitsisi mitään, jos hän vain pysyy aloillaan vielä vähän aikaa. Pian hän kyllä voi saada minun puolestani päällikkyyden tässä laivassa, mutta jos hän koettaa anastaa sitä ennen aikaansa…
— Minä tiedän kehen voi luottaa, sanoi Francisco. Mennään pois kannelta.
Francisco lähetti sanan Pompeiukselle ja antoi hänelle käskynsä päällikön läsnä ollessa. Kaikkien kummastukseksi Hawkhurst hoiti vahtivuoronsa jo samana yönä ja näytti ponnistuksista huolimatta päivä päivältä toipuvan haavastaan. Kului monta päivää, mitään erikoista ei tapahtunut, ja "Kostaja" purjehti kaiken aikaa samaan suuntaan. Mitä kapteeni tuumi, siitä ei kukaan saanut selkoa. Francisco oli ainoa, joka tiesi hänen suunnitelmistaan.