— Vedestä alkaa olla puute, kapteeni, ilmoitti Hawkhurst eräänä aamuna. Riittääköhän sitä niin kauan kuin ehdimme määräpaikkaamme?
— Kuinka moneksi päiväksi on vielä täysi vesivarasto?
— Korkeintaan kahdeksitoista päiväksi.
— Siinä tapauksessa meidän täytyy tulla toimeen puolella vesimäärällä.
— Miehet haluavat tietää, mihin olemme menossa.
— Ovatko he valinneet teidät tekemään tätä kysymystä?
— Eivät oikeastaan valinneet, mutta minä itse haluan tietää sen, vastasi Hawkhurst röyhkeällä äänellä.
— Kutsukaa väki kannelle, virkkoi Kain. Koska kuulutte tähän laivaan ja olette käskyvaltani alainen, saatte haluamanne tiedon samalla kertaa kuin muut.
Rosvolaivan miehistö kokoontui peräkannelle.
— Pojat, aloitti Kain, arvelen, että haluatte tietää, mihin olemme menossa. Kun meillä on niin paljon haavoittuneita laivassa ja niin paljon saalista ruumassa, on aikomukseni purjehtia Caicos-saarille, vanhaan tapaamispaikkaamme. Onko vielä muuta, mitä tahdotte kysyä minulta?