— Olisi ollut miehekkäämpää, jos olisitte jäänyt hänen toverikseen tänne saarelle ja antanut raukkamaisten toverienne mennä tiehensä. Mutta olette heikko ja päättämätön, John Gough, helppo suostuttaa pahaan ja hidas seuraamaan hyviä vaistojanne. Olette aivan yhtä syyllinen tuon naisraukan murhaan kuin jos olisitte ennen lähtöänne murskanneet hänen päänsä. Luulenpa melkein, että alempana mainitsemani tapa olisi ollut vähemmän rikollista.
John Gough ei vastannut, mutta en luule hänen olleen oikein rauhallisen kuunnellessaan tätä syytöstä, sillä hän näytti levottomalta leikitellessään pistooleillaan, ja pitäen katsettaan alasluotuna.
— Osanottonne tähän kapinaan, John Gough, on yhtä rikoksellista, jatkoi herra Evelyn. Teidän velvollisuutenne olisi ollut puolustaa kapteeni Manvers'ia ja hänen upseereitaan. Palkkioksi olisitte saanut heidän ikuisen kiitollisuutensa ja kauniin palkinnon laivan omistajalta.
— Tuosta ei kannata puhua nyt enää, herra Evelyn, sanoi Gough kiireesti. Olen valinnut ja on myöhäistä muuttaa kantaansa; mutta Jumalan nimessä toivoisin kuitenkin, lisäsi hän lyöden kädellään kovasti otsaansa, ettei minulla olisi siinä mitään osaa.
— Ei ole milloinkaan liian myöhäistä tehdä hyvää, John Gough, huudahti nyt rouva Reichardt, tullen esille piilostaan suureksi kummastukseksi sekä minulle että muille.
Ei voi kuvitella John Gough'in hämmästystä, kun hän näki rouva Reichardt'in. Hän hyppäsi pystyyn ja jättäen pistoolinsa maahan sekä lyöden kätensä yhteen hän huudahti:
— Jumalalle kiitos, hän on pelastettu!
— Kyllä, vastasi rouva Reichardt, ja tullen likemmäksi tarttui hän ystävällisesti Gough'in käteen. Jumalan varjeluksesta olette säästynyt syyllisyydestä murhaan, ja hänen nimessään, joka on pelastanut teidät itsellenne, vaadin minä, että luovutte nykyisistä pahoista aikeistanne.
Mies epäröi, mutta ei voinut irroittaa katsettaan hänen kasvoistaan ja oli selvää, että hänen läsnäolollaan oli ihmeellinen vaikutus John Gough'iin. Sillä aikaa olin minäkin tullut esille, en suinkaan vähemmäksi hämmästykseksi katselijoille. Ensimmäiseksi työkseni otin haltuuni nuo molemmat pistoolit jotka Gough oli jättänyt maahan, toiseksi kiiruhdin vankien luo, jotka katselivat meitä mitä suurimmalla kummastuksella, ja leikkasin poikki heidän siteensä ameriikkalaisella veitselläni.
— Teen, kuten hyväksi näette, sanoi John Gough. — Uskokaa, että olen vasten tahtoani houkuteltu tähän ja otin osaa kapinaan ainoastaan sentähden, että tiesin miesten tappavan minut, jos en suostuisi.