— Tehkää niin, vastasin. — Johtui mieleeni, että menen hakemaan arkun ja siinä olleet tavarat tänne, niin voitte sanoa minulle, mitä ne ovat.
Laskeuduin alas jyrkännettä ja palasin vaatteet ja palttina mukanani. Niitä oli kahdeksat housut, yhdeksän paitaa, lukuunottamatta sitä, jonka olin repinyt, sitoakseni Jackson'in käden, kaksi nuttua, neljä valkoista purjevaatepuseroa, muutamia kenkäparia ja sukkia. Jackson tunnusteli kädellään esinettä toisensa jälkeen, sanoen minulle, mitä ne olivat ja mihin niitä käytetään.
— Ettekö tahdo käyttää mitään niistä? kysyin.
— Jos sallit, niin voinhan sen tehdä, vastasi hän. Anna minulle pusero ja housut.
Annoin hänelle tavarat ja menin hakemaan loppuja, jotka olin jättänyt kalliolle.
Tullessani takaisin syli täynnä tavaroita, näin hänen pukeneen päällensä uudet vaatteet, vanhain ollessa siinä vieressä.
Tuntuu siltä kuin olisin taasen kristitty ihminen, sanoi hän.
— Kristitty ihminen, toistin, mikä se semmoinen on?
— Sanon sen sinulle vähitellen. Se on jotakin semmoista, jota en ole ollut pitkiin, pitkiin aikoihin. Mutta mitä olet nyt tuonut tullessasi?
— Tässä, sanoin, mitä tämä on?