Kuinka pian voikaan oman sydämemme pahuus tehdä meistä viekkaita ja petollisia, meidän saamatta maailmalta — siihen mitään oppia!
Palasin majaan ja herätin Jackson'in ilman suurempia vaikeuksia, koska hän ei ollut juonut niin paljon kuin edellisenä iltana.
— Kuinka voitte tänään?
— En oikein hyvin, olen nähnyt pahoja unia.
— Mutta tehän lauloitte niin kauniita lauluja.
— Niin, kyllä muistan, sanoi hän, mutta nukahdin sitten.
— Ensin kumminkin kieltäysitte laulamasta enempää ja aloitte pian kuorsata.
Jackson nousi vuoteeltaan ja minä annoin hänelle ruokaa. Puhuimme koko päivän lauluista ja minä hyräilin muuatta, joka oli minua enimmän miellyttänyt.
— Sinä olet oppinut tuon nuotin aivan oikein, sanoi hän, sinulla täytyy olla nuottikorvaa. Oletko koskaan koettanut laulaa?
— En koskaan, jonka hyvin tiedätte.