— Ei ennenkuin linnut palaavat ja se ei tapahdu ennenkuin viiden täysikuun perästä.
— Viiden täysikuun! Mitä tarkoitat?
— Tarkoitan, että viisi täyttä kuukautta täytyy kulua, yksi toisensa perään.
— Ahaa, ymmärrän! No sitten emme voikaan jäädä saarelle.
— Emme, vastasin, meidän täytyy kaikkien lähteä täältä, muuten näännymme nälkään. Olen iloinen tulostanne ja kuta pikemmin lähdemme, niin sitä parempi. Voitteko ottaa Neronkin mukaan?
— Kuka on Nero?
— Nero on hylkeeni; se on hyvin kesy.
— Saammepahan sitten nähdä. Mutta kaikissa tapauksissa, sanoi hän toisille miehille, on meidän mitä pikimmin päätettävä jotakin, sillä kuolemme nälkään, jos jäämme tänne joksikin aikaa.
He näkyivät lähteneen valaanpyytäjästä semmoisella kiireellä, etteivät olleet ehtineet ottaa mukaansa veneeseen muuta kuin pari vesitynnyriä, neljä tyhjää astiaa ottaakseen suolavettä pohjapainoksi, rautakattilan ja suuren säkillisen perunoita.
Heti syötyään hakivat he tynnyristä rommia ja perämies sanoi minulle: