— Te olette siis suostunut? kysyi Kate.
— Niin, en voinut muuta.
— Milloinka muutatte meille? kysyi nuori tyttö edelleen.
— Maanantai-iltana, Kate-neiti, jos vain joudun siksi valmiiksi.
— Valmiiksi? Miten? kysyi Klara.
— Minun täytyy saada uudet vaatteet, Klara pieni. Kun minusta nyt tulee kirjuri, en enää voi käyttää metsästyspukuani. Sen vuoksi minun täytyy lähteä Lymingtoniin räätälin luo.
Sitten puhelivat nuoret vielä kauan aikaa iloisesti, ja aika kului nopeasti.
— Millä lailla tulitte tänne? kysyi Kate. — Ratsastitteko?
— Kyllä, vastasi Edvard, — minä ratsastin vanhalla Kimolla,
Kate-neiti.
— Miksi sanot Kate-neiti? — kysyi Klara. — Minulle sinä sanot vain
Klara, miksi et siis sano Kate hänelle?