— Hyvä. Me puramme siis yksin kuorman. Hankipas, Alice, meille vähän syötävää. Olen nälkäinen kuin susi.
— Kaninpaisti on jo valmiina sinua varten, Alfred.
— Sepä mainiota! Oikein mieliruokaani.
Yks kaks olivat kärryt tyhjät ja kaikki ostokset huoneessa. Kimo riisuttiin valjaista ja päästettiin laitumelle, kärryt työnnettiin vajaan — ja pojat olivat ruoan kimpussa.
Seuraavana aamuna lähtivät Alfred ja Pablo jo varhain määrätylle yhtymäpaikalle. Talonpoika oli jo saapunut; hän sai rahansa, ja sitten lähdettiin ajamaan vuohilaumaa kotiinpäin.
— Vuohi hyvin hyvä, vuona parempi; aina syödä vuonia Espanjassa, sanoi
Pablo.
— Oletko syntynyt Espanjassa, Pablo? kysyi Alfred.
— Ehkä, ei tiedä, mutta luulla niin. Pablo muista ensin sitä maata.
— Muistatko isääsi?
— Ei koskaan nähdä häntä.