— Te olette hyvin paha, Alfred, nyyhkytti hän, — teillä ei ole oikeutta lähettää sisarianne pois meidän luotamme. Näin sanoen Klara juoksi sisään yhä vielä nyyhkyttäen.
KUUDESKOLMATTA LUKU.
Erehdyksiä.
Alfred palasi takaisin veljensä huoneeseen. Edvard oli valveilla ja keskustelussa Oswaldin kanssa. Hän puristi kiihkeästi Alfredin kättä ja lausui: — Rakas Alfred, toivon pian olevani niin terve, että voin lähteä tästä talosta. Pelkään metsäpäällikön vaativan selitystä sekä sisariemme äkilliseen lähtöön että moneen muuhun seikkaan. Ja sitä minä mieluummin vältän. Metsäpäällikköä emme voi oikeastaan moittia siitä, että hän vastaanottaa Arnwoodin, eihän hän tiedä, että Beverley-suvun perillisiä on elossa, mutta minä en enää tahdo nauttia hänen luottamustaan. Pyydän siis sinua, ettet koskaan jätä minua kahdenkesken metsäpäällikön kanssa, ettei hänellä ole tilaisuutta kysyä minulta seikkoja, joista en tahdo puhua. Puhuin juuri tästä Oswaldillekin.
— Luota minuun, Edvard, olen aivan samaa mieltä, vastasi Alfred. Ja hän pitikin lupauksensa niin hyvin, ettei metsäpäällikkö kertaakaan saanut puhutella Edvardia kahdenkesken, vaikka hän nähtävästi sitä halusi ja usein kävi Edvardia tervehtimässä.
Edvard parani nopeasti. Kohta hän jo sai kävellä, mutta siitä eivät muut tienneet kuin Alfred ja Oswald. Edvard aikoi näet metsäpäällikön väen tietämättä poistua hänen kodistaan, heti kun hän oli siihen kyllin vahva. Eräänä iltana pimeän tultua toi Pablo, jolle Oswald oli vienyt sanan, kaksi hevosta. Oswald vei ne talliin, ja seuraavana aamuna varhain hiipivät molemmat veljet hiljaa portaita alas, nousivat hevosen selkään ja lähtivät metsäpäällikön talosta. Oswald yksin tiesi heidän matkastaan.
— Alfred, sanoi Edvard, — minusta tuntuu kuin olisi tautini haihduttanut kaikki suruni. Nyt kaipaan vain työtä. Chaloner ja Grenville ovat myöskin kyllästyneet hiljaiseen elämäänsä. Mitä sinä aiot? Lähdetkö mukaamme vai jäätkö tänne?
— Olen tarkoin punninnut ehdotustasi, vastasi Alfred, — ja olen päättänyt jäädä. Sinulta kuluu nyt paljon rahoja, muista, että sinun tästälähin tulee esiintyä Beverleynä ja elää siis säätysi mukaisesti. Minä jään siis tänne ja koetan saada maatilamme sellaiseen kuntoon, että voin lähettää sinulle vuosittain rahasumman.
Veljekset keskustelivat vielä kauan yhteisistä asioistaan ja tulevaisuudestaan. Seuraavana aamuna lähtivät Edvard, Alfred, Grenville, Chaloner ja Pablo Southamptoniin. Illalla matkustajat astuivat laivaan ja saapuivat seuraavana aamuna pieneen merikaupunkiin Ranskan rannikolla. Alfred ja Pablo sitävastoin palasivat alakuloisina kotiin.
— Ah, Alfred-herra, sanoi Pablo, — Alice-neiti ja Edit-neiti olla poissa, minä toivoisin olla heidän luonaan. Herra Edvard poissa, toivoisin olla hänen luonaan. Te jäätte kotiin, toivoisin olla teidän luona. Pablo ei voi olla kolmessa paikassa yhtaikaa.