— Niin olen, koko sydämestäni.
— Ja minä, totta vieköön myös. Muutoin en teille koiriani antaisikaan.
Mutta mennään nyt pentuja heti katsomaan. Koirilla on se hyvä
ominaisuus, että ne kyllä kuulevat, mutta eivät kieli, mitä kuulevat.
— Minä, nähkääs, en enää asu yksin.
— Niin, minä huomasin sen, tapasin näet uuden metsäpäällikön teidän sijastanne, sanoi Edvard ja sitten hän kertoi Oswaldille, mitä oli tapahtunut herra Stonen ja hänen välillään.
— Te olette ollut rohkea, kuulen minä, sanoi Oswald, kun Edvard oli lopettanut kertomuksensa, — ja se miellyttää minua. Muuten on paras pitää suunsa kiinni tähän aikaan. Merkillistä kyllä, olemme minä ja pari muuta kuninkaalle uskollista miestä saaneet pitää paikkamme, muutoin on otettu pelkkää uutta, tuntematonta väkeä. He eivät juuri osaa muuta kuin soimata ja panetella kuningasta, mutta se lieneekin tärkeintä tähän aikaan. Ennen vanhaan täytyi metsänvartijan olla myöskin taitava metsästäjä. Sellaisia eivät nämä ole, mutta sen sijaan he kyllä tekevät parastaan estääkseen muita kaatamasta peuroja. Varokaa siis, etteivät he iske kynsiään teihin, sillä metsästyslait ovat ankarat.
— Pyh! Minä kyllä heistä suoriudun. Pahinta on saada metsänriista myydyksi, arveli Edvard.
— Siinä minä kyllä teitä autan, lupasi metsävouti. — Minä tunnen kyllä monta, jotka ostavat kaikki otukset, mitkä saatte ammutuksi… Ja tiedättekö mitä? Minä luulen kuten tekin, ettei tämä uusi metsäpäällikkö ole niinkään ankara. Hänen kanssaan tulee kyllä helposti toimeen. Eikö totta? Se on jo hyvä merkki, että hän salli teidän puhua niin vapaasti, ja sitten tapa, jolla hän puhui eversti Beverleystä…
— Niinpä kyllä. Mikä hän muuten on miehiään?
— Hän lienee Cromwellin hyvä ystävä. Muuta en tiedä hänestä… Mutta kuulkaa, te ja minä tapaamme kai vielä toisemme. Ensi kerralla ette kuitenkaan saa tuoda pyssyä mukananne tänne. Tässä ovat koirat isoisällenne… Kuinka vanha te muutoin olette? Jaakko ei suinkaan ole kuuttakymmentä vanhempi.
— Minä olen täyttänyt viisitoista, vastasi Edvard.
— Ettekö sen vanhempi. Minä olisin luullut teitä kahdeksantoista tai yhdeksäntoista vuoden ikäiseksi. Niin, siinä sen näkee! Metsäelämä kehittää pian pojasta miehen. Osaatteko ajaa otusta?