Toinen Kohtaus.
Edelliset. Paroni Pantzarsköld. Maria, luutnantti Werner.
KATRI, nähden paronin, itsekseen.
Oi taivas, paroni!
WERNER.
No, päivää, Katri!
Ja päivää, Anna!
ANNA.
Terve tuhat kerroin
Meill' tultuanne!
PARONI PANTZARSKÖLD itsekseen.
Mitkä muistot nousee,
Kun kynnyksestä tästä astun jälleen!
WERNER.
Ma vierahia huoneesenne tuon.
Kun huomispäivä koittaa, kanunat
Jo vastatuksin jyskää Lapualla,
Ja seutu, missä seisoi kehtomme,
Saa nähdä, kuinka Suomen kansa uljas
Eest' isänmaansa taistelee, ja kuinka
Se tottunut on voittamaan tai kuoleen. —
Ma tiedän, Katri, että suojan suotte
Nyt paronille, ryökynälle, kunnes
On päästy vaarasta.
KATRI.
Sen herra hyvä,
Teen mielelläni. — Herra paroni,
Tänn' kammarihin astukaatte. Tehkäät
Niin hyvin, herrasväki.
Avaa oikeanpuolisen oven, jonka kautta kaikki muut, paitsi
Anna, menevät sisälle.
Kolmas Kohtaus.