Pian oli saavuttu suolle, se huomattiin inhoittavasta hajusta, joka siitä levisi.
Cochrane antoi puolet joukostaan oppaiden johtamina kulkea edellä ja pysytteli itse jonon keskellä nähdäkseen, että kaikkialla vallitsi järjestys, joka nyt, jos koskaan, oli mitä välttämättömintä.
Nelimiehisissä riveissä kulki joukko edelleen. Suo hyllyi, ja useassa paikassa vaipuivat sotamiehet polviaan myöten liejuun.
Äkkiä kuului etujoukoista huutoa ja melua. "Seisattukaa!" huudettiin sieltä, "seisattukaa!" Kuului sekaisin pelon ja vihan huudahduksia, ja sitten oli kaikki hiljaa ja ääneti.
Cochrane, joka turhaan oli ponnistellut päästä joukkueensa etunenään, sai nyt tietää, että opas ynnä parikymmentä miestä olivat vaipuneet suohon ja hukkuneet.
Synkkä epätoivo valtasi koko osaston, ja taaskin oli Cochranen koetettava herättää rohkeutta masentuneessa miehistössä.
Hän alkoi nyt itse kulkea etunenässä pyssyn perällä koetellen joka, askel maaperää, ja jos joku tuli liian lähelle häntä tai tahtoi mennä hänen ohitseen, niin uhkasi hän muitta mutkitta pistää sen kuoliaaksi. Sillä tavalla kuljettiin hiljalleen eteenpäin, kunnes päivä alkoi koittaa. Kaukaa siinsi muuan kukkula, ja nääntyneissä sotureissa heräsi taas toivoa, kun — oi, voi — nähtiinkin, että yön aikana oltiin kulettu harhaan, oli kierretty suon ympäri ja oltiin taas saman kukkulan luona, josta edellisenä iltana oli lähdetty tuolle onnettomalle retkelle. He voivat jo kaikki nähdä jälkeen jättämänsä kuolleet toverit ja aamutuuli kuljetti haavoittuneiden huudon ja voihkinan heidän korviinsa.
Mitä oli nyt tehtävä? Varma kuolema seuraisi, jos tässä ruvettaisiin taisteluun englantilaisten kanssa. Cochrane käski sen tähden miehistönsä hakea suojaa kätkeytymällä suoheinikkoon ja odottaa mitä tapahtuisi. Mahdollisesti oli herttuan onnistunut päästä perille, ja kun englantilaiset tulisivat paikalle ja näkisivät pelkkiä kuolleita ja haavoittuneita, niin kääntyisivät he aivan varmaan takaisin, ja siten voisivat skotlantilaiset mahdollisesti pelastua.
Niinpiankuin päivä sarasti marssivat englantilaiset paikalle. Voi eroittaa haavoittuneiden vaikeroimiset englantilaisten heitä julmasti rääkätessä.
Puolenpäivän seuduissa vetäytyivät englantilaiset joukot takaisin, ja vasta illan tullen uskalsi Cochrane koota jäännökset joukostaan — tosiaankin surkean näköinen joukkue! Koko päivän olivat he maanneet kostealla suolla, ja hengittäneet siitä lähteviä myrkyllisiä höyryjä eivätkä edellisenä päivänä olleet saaneet minkäänmoista ravintoa.