Kiirein askelin riensivät molemmat miehet alas kalliojyrkännettä ja seisoivat ennen pitkää rannalla. Matkalla oli aatelismies tilaisuudessa tehdä vielä muutamia kysymyksiä seuralaiselleen.
"Kuka on herttuan mukana?" tiedusteli hän, "ja mistä syystä hän ryhtyi ajamaan maamme asiaa?"
"Herttualla on seurueessaan urhoolliset soturit Hume ja Rumbold. Jälkimäinen on muuan englantilainen, jonka tyrannimainen Jaakko on karkoittanut ja joka paheksuen sitä tapaa, jolla tämä, nyt koettaa ryöstää vanhan vapautemme ja oikeutemme, on asettunut herttuan lipun alle."
Sir John Cochrane ei vastannut; hän kiiruhti vaan edelleen.
Erään tiheäpensaisen kallion takaa pistäysi syvä lahti sisämaahan. Täällä oli ankkurissa kolme keskikokoista sotalaivaa, joiden lipuissa oli Skotlannin kansallisvärit. "Katsokaa tuonne!" huudahti opas ylpeänä, kun he saivat näkyviinsä tuon pienen laivaston. "Tuolla on Argylen herttuan laiva, ja missä näette savun puiden välistä lahden sisimmässä sopukassa, siellä tapaatte hänet itsensä."
Aatelismies heitti tutkivan katseen noihin kolmeen laivaan ja jatkoi sitte matkaansa eteenpäin lausuen:
"Alku kyllä tosin on vähäinen, mutta Argyleen nimi, kuulukoon se missä tahansa, kokoo tuhansittain urhoollisia miehiä lippujen luo. Missä laivat ovat varustetut?"
"Hollannissa; muuta en tiedä, koska vasta joku päivä sitten tulin tähän toimeen."
Kapeata maakaistaletta pitkin, läpi pensaikon ja yli kallionlohkareiden, saapuivat miehet vihdoinkin lahdekkeen rannalle, jossa puiden lomitse näkyi suuri rovio loimuavan. Vahdit, jotka siellä täällä olivat seisomassa, antoivat skotlantilaisen seurueineen esteettömästi kulkea ohi. Ennen pitkää astuikin sir John metsiköstä miesjoukon luo, joka nuotion ääressä loikoillen parhaillaan oli illallistaan nauttimassa.
Kun he kuulivat tulijoiden askeleet, katsoivat he kaikki ylöspäin, ja yksi heistä, joka istui kivellä, nousi kiireesti ja ojentaen kättään iloisesti tervehti äskentullutta vierasta.