— Se ei ole virttä, tuo! — pui joku nyrkkiä vainajan nenän edessä.
— Älä näytä nyrkkiä kuolleelle!
Se oli taaskin Maija.
— Hän pui meille saarnastuolista.
Joukko oli yhtä mieltä. Nurina kasvoi.
— Menkää! kehoitti Maija. — Antakaa hänen olla rauhassa.
— Me emme koska saaneet olla häneltä rauhassa.
— Hän on kuollut, ymmärrättehän.
— Se on hänen onnensa.
— Ja meidän.