— Mitä se oli?
— Hän liikkui…
— Ha ha, kuinka arka sinä olet! Eikö mitä, hän makaa hiljaa kuin turska. Kerta vielä!
— Ei, ei ruumishuoneessa.
Maija pyyteli sävyisyyden tähden.
Mutta se oli myöhäistä. Poika oli vielä painanut suukon tytön punaisille huulille.
Ja joukko hymyili ja luuli olevansa häissä.
Samassa rallatteli viulu akkunan alla.
— Hei — huusi pelari ulkoa — vihdoinkin saa tarttua soittimien. Me soitamme pastorin hautaan.
Ja kalliot kaiuttelivat polkan säveleitä.