— Hm! Niin! Kas, minä kuulen niin huonosti
— Lukkari ei varmaankaan ollut oikein selvä — arveli poika hetken jälkeen.
— Enkö minä sitä jo ajatellut! Minun piti kääntyä vähän päästä parvekkeelle katsomaan sentähden, että hän soitti niin kauhean väärin. Se aivan loikkasi minun tunnokkaita korviani.
— Mutta hänhän kuulee niin huonosti.
— Ah, niin, minä tarkoitan. Hm.
— Minä puolestani katselin suurimmaksi osaksi alttaritaulua. Se on niin ylösrakentava sanoi toinen neiti.
— Minusta hän katseli vain taakseen — ärsytti poika.
— Ah, niin. Hm.
Niin saapuivat he laiturilleen. He pistivät pojalle käteen kaksinkertaisen maksun, niin että hän aivan hämmästyi ja ajatteli, että kyllä ne ovat sentään kaksi oikein vanhaa hupakkoa.
Sitten he ajattelivat poikaa koko viikon. Ja kun he vaan mainitsivat hänen nimeään, joutuivat he riitaan.