— Hyvää päivää, Ernst! — Se kuului onnettomuutta ennustavalta, tyyneltä.
— Herra vallesmanni suo minulle sen kunnian.
Ernst kumarsi. Sydän sylkytti.
— Tahtoisin puhua hiukan sinun kanssasi. Ja minulla on todistajat, kuten näet.
— Todistajat!?
Nyt selveni hänelle kaikki. Mutta hän nieleksi, tyynennäköisenä — hän ei antaisi itseään ilmi.
— Sinut on ilmiannettu — arveli nimismies.
— Vai niin!
Ernst koetti nauraa.
— Sinä et näy sen siitään paranneen.