— Katsokaa, ettekö usko, että hänkin tulee tänne! Niin niin, udellaan, kun nimismies kulkee pitäjän läpi.
Eriksson läheni, vähän arkaillen. Mutta hän tahtoi nähdä kohtauksen.
Nimismies seisoi raha kädessä, ja piti sitä ylhäällä auringon paisteessa.
Tunnustatko väärentäneesi tämän?
— Ernst! — kuului kirahdus puolipimeästä etehisestä.
Kaikki kääntyivät katsomaan. Siellä seisoi vaimo pelästyneenä. Mies ei ollut huomannut, että tuutilaulu oli vaiennut.
— Tule, Anna-Reetta!
Vaimo juoksi hänen luokseen.
— Sinä et ole tehnyt mitään pahaa — se ei ole totta! Sano, että se ei ole totta…!
— Kas niin, älä itke. Anna-Reetta!