Pian saapuivat he myllylle, jonka siipien suhina ja kivien jauhava jymy kuului heidän korviinsa.
— Näetkös. Pekka jauhaa kuitenkin.
Frans ei kuullut, mitä äiti sanoi. Hänellä oli ainoastaan yksi ajatus:
Malin!
Ja toinen ajatus: Äiti! Jos hän olisi kuollut!
Herra Jumala, oliko hän niin huono ihminen, että sellaisia ajatteli!
Hänen käsivartensa vapisivat, ja äiti kysyi:
— Onko sinulla vilu?
— Täällä, jossa on niin kuuma! vastasi hän. — Mutta hänen huulensa vapisivat.
— Sinähän vapiset kuin vilussa. Sinä ajattelet jotakin pahaa. No, ilkeä sinä oletkin aina ollut.
Tämän sanoi äiti hänelle, joka aina oli tahtonut häntä rakastaa!