— Mihin sinä menit? — kysyi äiti ja pysähtyi.
— Minä avaan myllyn oven teille.
— Minä kuulen, missä sinä olet. Minä tulen.
Hän läksi kävelemään myllyn ovelle, jossa Frans oli.
Frans näki, että hän kulki suoraan myllyn siipiä kohti.
Hän ei huutanut hänelle…
Frans ei liikkunut. Hän torkkui…
Hänen piti pitää kiinni avatusta myllyn ovesta, ettei putoaisi…
Toinen myllyn siipi paukautti ankarasti äitiä päähän ja heitti hänet alas mäen rinteelle, johon hän jäi makaamaan…
Frans, joka tunsi elämän ja kuoleman tuskan kuristavan kuikkaansa, sai tuskin kähistyksi: