Toiset kysyivät, mihinkä hän tupansa rakentaisi.
Silloin katsoi hän ulos merelle ja hänen äänensä muuttui vihaiseksi:
— En tänne, sanoi hän. — En meren rannalle. Sisämaahan. Minä olen väsynyt mereen.
Silloin vaikenivat toiset.
— On häntäkin!… — ajattelivat he.
— Mutta poikasi? — kysyi joku. — Eikös hänestä tule merimies?
— Ei, Herran nimessä — sitä hänestä ei tule. Minä en tahdo häntä menettää. Hän tulee muuttamaan tupaan minun kanssani ja elämään luonani, siksi kuin kuolen. Etkö sinä tahdo, poika?
— Kuten tahdotte, isä — vastasi tämä.
— Hyi saakuri, pitääkö hänen tonkia maata! — lausui muudan nuori laivuri.
— Täytyy tyytyä osaansa — sanoi poika. — Minä en jätä ukkoa.