Nuoressa miehessä ilmeni jonkinlaista raivokkuutta. Kovat piirteet, villit silmät, suu, joka näytti olevan herkkä vihasanoihin.
— Mistä Te puhuitte? — kysyi hän. — Se oli tietysti tuo vanha tavallinen asia.
Ukko oli vaiti.
— Ettekö sittenkään salli minun häntä saada?
Vaitiolo.
— Te tiedätte, että minä nyt ansaitsen rahoja. Kivenhakkuu ja louhinta antaa nyt hyviä ansioita.
— Niin, te syrjäläiset tulette tänne vuorillemme ja hakkaatte ne rikki ja ansaitsette rahoja, ja täällä istumme me kalastajat ja kärsimme köyhyyttä ja kurjuutta, siksi että sillinpyynti ei lyö leiville.
— Oh. onhan teistäkin muutamia kivitöissä.
— Me olemme, ikävä kyllä, pakoitetut. Nälkään ei tee mieli kuolla.
— Ei, ei, täytyy ryhtyä yhteen ja toiseen, kun ahdistaa. Jos te ette nyt anna tyttöä minulle, niin —