— Silloin saatte pitää huolta siitä, että Pentti muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin — sillä niin kauvan kuin hän asuu täällä, en minä voi olla häntä katselematta.
— Niin, se on hullusti, että hän tuli asumaan meille. Mutta se on niin tässä maailmassa — että sillä, jolla on valta, sillä se on. Ja hyi sentään, että täytyy suosia luonaan väkeä, jota ei voi suvaita. Soisin että hän räjähtäisi ilmaan koko kivihakkiomonsa kanssa, niin loppuisi tämä kurjuus.
Jonkinlainen elämänraskaus näytti rasittavan vanhaa laivuria — hän istui raskaasti eteensä tuijottaen.
— Räjähtäisi ilmaan, sanotte Te! — kuului samassa ääni ovelta.
Siinä seisoi Pentti. Hän oli kuullut ukon viimeiset sanat.
— Mitä te tahdotte räjähyttää ilmaan, vanhus? Oletteko suuttunut elämään?
— Minä en puhunut sinulle. — Käytkö sinä pois työstäsi kesken rupeaman?
— Tahdoin saada jotakin juodakseni. Eikö sinulla ole maitopisaraa,
Kerttu?
— Kyllä, tulet saamaan.
Hän meni keittiöön. Pentti istuutui pöydän ääreen, otti hatun päästään ja katsoi Karlssoniin.