— Siitä minä en välitä, kunhan vaan saan hänet.
— Sinä olet riivattu!
— Niin, se minä olen.
— Etkö sinä voi ottaa jotakin toista, jotakuta niistä, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet täällä saarella. Miksi sinä välttämättömästi tahtoisit ottaa vierasseutulaisen? Joonas ja sinä olette kasvaneet yhdessä, pienokaisista asti — ota hänet, tyttäreni?
— Minä en tahdo häntä.
— Hän ei tee mitään pahaa. Hän elää säännöllisesti.
— Voi kylläkin elää. Mutta rakkaus on toinen asia, niin. Ja se ei salli itseänsä komennettavan. Niin, että nyt sen tiedätte, isä.
— Saakurin tyttö!
Ukko Karlsson löi kädellä pöytään.
— Nyt minä en enään tahdo kuulla tästä sanaakaan, kuuletko!