Tyttö alkoi nyyhkiä. Sitä ei voinut Pentti kestää, vaan kääntyi ovelta, näytti nyrkkiään ja ärjäsi:
— Olkaa vaiti, laivuri, tai muutoin paukahtaa.
Samassa hän meni.
* * * * *
Pahat ajatukset kasvoivat hänen mielessään: Totta totisesti minä paukautan ukkoa kalloon. Eihän se ole kovempaa kuin graniittikaan.
Ja niin piti hänen luikata uusi reikä. He ampuivat poralaukauksia usein niin lähellä taloja, että akkunat helisivät. Asukkaat olivat valittaneet »hänelle, joka omisti saaren ja kivihakkiomon», että poramiehet olivat liian lähenteleviä. »Hän, joka omisti saaren», vastasi, että jos he eivät ole tyytyväisiä, korottaa hän vuokrahintoja…
Pentti istui kalliolla ja piteli molemmin käsin poraa, jota toveri lekalla löi yhä syvemmälle. Siihen piti valmistaa porareikä dynamiitille. He laulelivat muutamaa jätkälaulua, joka karkeasti ja lujatahtisesti kaikui yli kallioiden.
Pentti piti poraa vinommassa kuin tavallisesti…
Hän oli juottanut paljo viinaa toverillaan ja itsekin juonut. Ei hän aina maitoa juonut. Ainoastaan seuraavana aamuna.
Ennenkuin latinki laukaistiin, pistäytyi hän Karlssonin tupaan. Kun hän näki, ettei tyttö ollut siellä, palasi hän takaisin.