Nyt oli latinki valmis. He juoksentelivat punaisine lippuineen ja huusivat. Sytytyslanka savusi…
Karlsson istui akkunan ääressä verkkolaitteineen. Kerttu, joka juuri oli tullut ranta-aitasta, seisoi sisempänä huoneessa.
— Nyt ne taas ampuvat — sanoi hän ja puuhaili ruokalaitosten kanssa.
Sitten hyräili hän jotakin laulunpätkää — hän ajatteli Penttiä.
— Sellainen silmukka! — sanoi isä. Hän ei saanut rihmaa selville.
Tyttö tuli lähemmä akkunaa. Hän katsoi ulos. Sytytyslanka savusi…
— Kuinka lähellä ne ampuvat!
Hän näki Pentin kasvojen nousevan erään kalliomöhkäleen takaa. Kuinka hän näytti kamalalta!
Outo ajatus välähti hänen päähänsä. Yht'äkkiä hän pelosta kalpeni.
— Älkää istuko niin lähellä akkunaa, isä!
— Sellainen silmukka!