— Ettekö Te kuule!
Hän repi ukkoa saadakseen hänet siirtymään.
Hän repi niin, että ukko putosi lattialle.
Silloin räjähti…
Kivi lensi akkunaan, särki sen — sattui nuoren tyttösen päähän.
Tämä kaatui rihmoille.
Pentin huuto kuului ulkoa, hän huusi kuin hullu. Hän hyökkäsi tupaan ja viskasi oven jälkeensä.
Hän näki Karlssonin tuijottavan lattialle ja katselevan tytärtään, joka siinä makasi. Nähtyään Pentin hyökkäsi Karlsson hänen päälleen.
— Sen teit sinä tahallasi!
— Luuletteko minun tahtoneen, että hän —? Oletteko pois järiltänne?
Kerttu — tyttöseni!