«Älä vaadi semmoisia lupauksia Viktorilta, Eeva! Hän ei sitoudu sillä tavoin; – mutta sinä – sinun täytyy tehdä niinkuin Viktorisi tahtoo – muutoin hän ei luota sinun rakkauteesi! Mitä? Kieltäydyt astumasta muutamia askeleita ilahuttaaksesi häntä, hänen silmiään ja sydäntänsä, kuullaksesi häntä, nähdäksesi häntä – todellakin, et lemmi minua!»
«Oi rakastan, jumaloin sinua! Kaikki voisin kärsiä sinun tähtesi, oman sydämmeni tunnonvaivatkin, – mutta vanhempani – sisarukseni! oi, et tiedä kuinka vaikea minun on pettää heitä! He ovat niin hyvät, niin lempeät – ja minä! Vielä taistelee rakkauteni heihin sitä rakkautta vastaan, jota tunnen sinua kohtaan. Älä jännitä jousta liian kireäksi, Viktor. Ja nyt – armas! hyvästi! M–n luona kuukauden kuluttua tapaat Eevasi!»
«Seisahdu! Luuletko noin saavasi jättää minut! Missä säilytät sormuksesi!»
«Rinnallani! Yöt päivät se siinä lepää. Hyvästi! Oi! anna minun mennä!»
«Sano vielä kerran, että rakastat minua yli kaiken. Sano, että tahdot olla ainoastaan minun omani!»
«Sinun ainoastaan! Hyvästi!» Niin sanoen riistihe Eeva äkkiä irti ja riensi ikäänkuin peloissaan kiirein askelin hautuumaan poikki. Majuri seurasi häntä hitaasti. Tumma olento astui äkkiarvaamatta esiin ikäänkuin nousten haudasta sekä käveli ihan majurin rinnalla. Tämä säpsähti ja tunsi kylmiä väreitä sydämmessänsä, sillä haamu, suuri ja mykkä, pimeällä kirkkomaalla, oli kammottava ja aaveentapainen, ja kun se silminnähtävästi tahallansa jatkoi astuntaansa majurin rinnalla, tämä seisahtui sekä kysyi tuimasti:
«Ken olette?»
«Eevan isä!» vastasi hillitty mutta voimakas ääni ja liehuvassa lyhdynvalossa näki majuri laamannin tummien silmien vihaisesti ja uhkaavasti katselevan itseänsä. Silmänräpäykseksi hänen rohkeutensa lannistui, mutta heti sen perästä hän lausui ylpeän kevytmielisesti:
«No, minun ei siis enää tarvitse suojella häntä!» Ja kiireesti kääntyen hän katosi pimeyteen.
Laamanni seurasi tytärtään lähestymättä häntä. Saapuessaan kotiin lepäsi hänen otsallaan synkkä varjo, syvempänä ja tuskallisempana, kuin milloinkaan ennen. Ensi kerran elämässä oli laamannin voimakas pää todellakin kumarassa.