"Mutta hän on niin hirvittävän kaunis!" sanoi kornetti nauraen, mutta myöskin vähän häpeillään.
"Onko hän? sitä en ole havainnut. Minua hän ei miellytä. Yhden tiedän, joka minua miellyttää, — yhden, jonka kasvoja katsellessani tunnen itseni onnelliseksi; — yhden, jonka pidän kauniina… Tahdotko nähdä hänen kuvansa?"
Hän saatti kornetin lähteelle, jonka kuvastimessa tämä mielihyvällä näki ahvettuneet, ilosta säteilevät kasvonsa.
"Mutta sinun vanhempasi suosivat Genserik'iä", sanoi kornetti.
"Mutta minä suosin sinua", vastasi Hermina.
"Hän rakastaa sinua".
"Mutta minä rakastan sinua".
"Hermina!"
"Kaarlo!"
Kun ihminen on jättänyt tämän maailman elämän mennäksensä toiseen parempaan — taivaaseen, niin sanotaan lohdullisesti: "rauha olkoon hänen kanssaan!" Ja sitten ruvetaan muuta ajattelemaan.