Menin minä sitten sisälle pöydän viereen istumaan, kuitenkin niin että minä luukusta saunan oven nähdä taisin, ja rupesin minä äitini noitumisista kertomaan juttuja, toinen toistansa hassumman, ja kuultelivat kasakat päälle, kuin he ehtoollistansa söivät, niin hyvin kuin he suomea ymmärtää taisivat. Juuri kuin minä parhaimmillani juttelin, sattui Margareetta katajia tuleen heittämään esiin että säkenet siitä huonosta korsteinista niinkuin lunta ulos-seisoivat, ja huusin minä sitten: "kas, kas kuinka hän sylkäisee; hän on varmaan kiukuissansa kuin minä niin kauan viivyn."
Akat tuvassa siunasivat itseänsä, ja kasakat kirosivat, mutta sitten pyysin minä emännän minulle muutamia munia antamaan, koska minä kanoja tuvassa näin, ja sitten vähän maitoa ja leipää, luvaten pyytää hänen lukemaan hyvän luvun kanojen ja lehmien ylitse. Toi myös emäntä pian sen kuin minä pyytänyt olin. Totisesti oli paljon pettua leivässä, mutta kuin ei parempaa ollut, täytyi siihen tyytyä. Vein minä kaiken tämän Margareetalle, joka saunassa istui vilusta ja pelvosta yhtä paljon vapisten. Rupesin sitten kokoomaan mitä käsiini sain, että minä sijan lavalle tehdyksi sain. Mutta kuin minun päähäni keino pisti, menin minä takaisin tupaan, sanoden "kas niin, akka jo rauhoittumaan rupeaa ja lupaa yöllä kanoille hyvää onnen lukua lukea. Mutta valkoisen raidin ja kelta-ruusuisen ryyjyn hän tarvitsee, jonka päällä hän lukee, jos onnistua taitaa." Sanoi emäntä vastaten minulle: "minä ihmettelen kellä nyt tähän aikaan raitia ja ryyjyjä on?"
Sanoi sitten hänen äitinsä, joka vanhana ja kituliaana sängyssä makasi: "anna hänelle kumminkin ryyjy ja se raiti, joka ylhäällä luhtin kistussa on, ja pyydä hänen lukemaan luku että tämä leini minun vanhasta ruumiistani poijes-menisi." Huomaten että emäntä vielä kahdella päällä oli, tulin minä iloiseksi kuin taasen yksi luuta säkeniä saunan korsteinista ulos-tuli, ja kiiruusti meni hän nyt minulle pyydetyitä kaluja tuomaan. Laitoin minä niin Margareetalle jotenkin hyvän sijan, Olkia yhdestä nurkasta alle ja meidän turkkimme päälle, ja itse minä tuvassa hänen turvaksensa valvoa päätin. Ja tuli Margareetan minua sääli kuin minun hänen tähtensä valvoa täytyi, jota minä hänelle kuitenkin sydämestäni tehdä tahdoin.
Sanoin minä nyt kuin minä tupaan takaisin tulin, "piru akan tykönä olkoon, kuin hän noitumisissansa häärii, se helposti saattaisi niskani maksaa". Olin minä myös pian nukkuvanani, mutta katsoin kuitenkin tarkasti perään, ettei kukaan huoneesta poijes mennyt, ja nousin minä seuraavana aamuna ylös, ennenkuin kukaan vielä herännyt oli, ja hiljaa Margareetan ovelle naputtaen käskin minä hänen itseänsä valmiiksi laittamaan, että oitis lähteä saisimme. Valjastin sitten hevosen reen eteen ja olimme me pian tästä vaarallisesta paikasta poissa.
Samana päivänä ehtoolla tulimme yhteen taloon, jonne ei mitään tietä käynyt; mutta kuin meidän hevosemme siitä huonosta kelistä oli vallan ulos-väsytetyksi tullut, täytyi meidän tässä hetki levätä. Täällä oli kaikki hävitettyä ja autiota, ja ainoasti kahdella huoneella katto joinkin jäljellä oli. Muutamia puoleksi alas-mädänneitä huonekaluja huoneissa oli, ja laudoista, jotka minä ulkoseinästä revein, helposti valkea toimeen saatiin. Ruokaa meillä Ellin eväspussissa oli, ja päätimme me että täällä turvallisin ja paras paikka oli, jossa meidän toiseksi päiväksi levätä sopi.
Istuimme me täällä yhdessä tässä autiossa huoneessa, enemmän iloiset ja tyytyväiset sydämissämme kuin monet, joilla kaikkea rauhassa ja levossa oli, ja ihmetteli Margareetta, että hän niin levollinen olla taisi, kuin ei hän äidin ja sisaren kohtaloista mitään tietänyt ja itse suurelle vaaralle altisna oli, ja sanoi hän luulevansa, että onnettomuus oli hänen sydämensä koventanut. Sanoin minä hänelle, että hänen pikemmin piti sanoman, että ihminen onnettomuudessa oppii rohkeudella Herran päälle luottamaan, joka vaarassa auttaa. Sanoi hän, että minä hänen parempana pidin kuin hän ansaitsi, sillä ei se pelkkää luottamusta ollut, vaan oli hän usein ja erinomattain tänä iltana oikeen iloinen.
Tulin minä sydämessäni erinomaisen iloiseksi, ja sanoin minä hänelle, etten minä nyt surusta ja vaarasta tietänyt, kuin hän minulla täällä oli ja kuin minä niin hänen puhuvan kuulin.
Sittenkuin Margareetta sisähuoneesen maata pannut oli, tehin minä sammalista itselleni sijan joita minä yhdestä nurkasta löytänyt olin, niin ettei kukaan voinut hänen kamarinsa ovelle tulla minuun koskematta; ja makasin minä nyt tämän yön hyvin, ja seuraavana aamuna me matkaamme jatkoimme.
Otimme me eteemme tien saaristoon päin, ja tiesin minä hyvin missä ryssiä oli, ja vältin niin paljon kuin mahdollista oli senkaltaisia seutuja. Siis me usein ylitse niittyjen ja järvien kuljimme, joissa vahva jää oli, vaikka ei siinä tietä käynyt ja kuljimme me halukkaimmin siellä, jossa autioita taloja teiden vieressä oli, koska me sillä tavalla helpommin löytämyksiltä turvassa olimme. Mutta monet olivat varsin poltetut, ettei niissä seinää eikä kattoa jäljellä ollut, niin ettemme me siinä majaa saada taitaneet.
Nyt oli meillä ainoasti kolme penikulmaa saaristoon ja siihen taloon, jossa minun venheeni oli, mutta oli myös tämä osa matkasta kaikista vaarallisin, kuin täällä ryssiä joka taholla liikkui.