Tulimme me sitten pappilaan, jossa minä väen tunsin. Edellinen viran haltija oli ryssiltä fangituksi ja pois-viedyksi tullut, ja sitten sai yksi nuori mies sen haltuunsa, koska hän lupasi lesken vaimoksensa ottaa, jota muuten ei kukaan tehdäksensä ottaa tahtonut niiden monien lapsipuolien tähden. Katuen sitten olisi hän tahtonut koko viran jättää, päästäksensä vaimosta; mutta tämä piti hänestä kiinni, ja siellä hän istuu nyt. Hänen tykönänsä piti meidän nyt vuorokausi lepäämän ja tarkempia tietoja hankkiman.
Seisoi pastori rapuilla, kuin me pihaan ajoimme, ja menin minä hänen tykönsä pyytäen, että minä ynnä minun morsiammeni saisimme erikseen hänen kanssansa puhua.
Ihmetellen katsoi hän minuun kysyen kuka minä olin. Olin minä sitten erinomaisesti ihmeissäni olevinani, kuin ei hän minua tuntenut, sanoden: "totisesti olen minä se, joka menneenä vuonna vanhemman pappilan tyttären kanssa tanssasin naapuritalon häissä, mutta kun pastorilla on kait niin monia ajatuksia päässänsä, ettei hän minua muistaa mahda. Mutta minne me nyt puheille pääsemme?"
Pastori vei meitin pieneen huoneesensa porstuvan vieressä, ja kuin me sinne tulleet olimme, silitin minä pitkän tukkani silmiltäni ja otin oikean ääneni ja sanoi sitten pastori: "kas, sinähän se oletkin, sen huimapää," liittäen kuitenkin äkkiä hämmästyen: "Mitä Herran nimeä Eini ajatella mahdat, joka sekä sinun itsesi että muutkin panet vaaralle alttiiksi, kuin sinä näinä aikoina täällä matkustat."
Sanoin minä: "totisesti minä ajattelen kumminkin pelastaa tämän nuoren tytön, jonka minä olen luvannut Ruotsiin viedä suojaan ryssien vainoomisista, ja pitää sinun nyt meitä hyysäämän ja edespäin auttaman." Ja kuin hän erinomaisen hämmästyneeltä ja pilvistä pudonneelta näytti, sanoin minä hänelle, että hänen ei muuta sanoa tarvinnut kuin että me häneltä kuulutuskirjaa ulos-ottamaan tulleet olimme, mutta että hän itseänsä velvollisena piti meille ensin uskonopin pääkappaleissa vähän neuvomusta antaa, koska hän meillä niissä asioissa vaillinaista tietoa havainnut oli.
Sanoi hän: "kukin hyvin tietää, ettei meidän aikoinamme niin tarkkaan sen uskonopin taitamukseen katsoa." Sanoin minä vastaten hänelle: "no syytä sitten mitä tahdot, vaikkapa itse pirua; mutta tämä nuori tyttö pitää sinun vainoomisista varjeleman; minusta ei sinun lukua pitää tarvitse, koska minä kuitenkin oitis aivon pois-lähteä, parasta tietä meillemme ulostutkimaan."
Astui myös Margareetta eteenpäin ja pyysi että hän muutamaksi tunniksi tänne jäädä saisi, ja pastori, jolla kaiketi vähän epäilemyksiä oli ollut siitä mikä persoona se oikeastaan oli, joka minua tällä tavalla seurasi, tuli nähtävästi leppeämmäksi, kun hän hänen itse puhuvan kuuli, ja sanoi viimeinkin: "no niin, älköön meidän Herramme tätä minun perään-antamustani minun ja minun omaisieni päälle langettaa mahtako. Jääkää tänne, nuori tyttöparka, minä koetan teille suojaa antaa."
Pastori käski nyt sisälle Maijan, vanhemman tytärpuolensa, ja käski hänen olla Margareetalle avullisna, ja hankin minä sitten itselleni pussin, edes-antaen sitten, jossa minulta vaan sitä kysyttiin, että minä kaupunkiin mennä aivoin suolaa lapsien ja perheen tarpeeksi ostamaan.
Tuli kuitenkin ilo Margareetalle lyhyeksi, sillä sittenkuin minä hyvin olin pois-lähteä ehtinyt, tuli pastorin rouva kotiin ja sanoi, ettei Margareetta saanut sinne jäädä; "sillä," sanoi hän, "yhden miehen olen minä kadottanut sentähden että hän Ruotsalaisten kanssa yhteyttä piti, mutta kas eipä se, kuolemaksenikaan, toista kertaa tapahdu." Ja kuin Maija pyysi, ettei hän fröökynää poijes-ajaisi, sanoi hän: "fröökynä taikka prinsessa, niin en minä hänen tähtensä huonettani onnettomuudelle alttiiksi antaa tahdo;" ja sitte sanoi hän että Maijan sopi viedä hänet yhteen autioon torppaan metsässä minua odottamaan!
Sanoi tyttö, että siellä oli niin autiota ja kylmää, mutta sätti taasen äiti, että ryssät tekisivät heidän kotonsa kuumaksi, jos he meitä suojaisivat. Vaan nähdessään kuinka Margareetta hiljalleen ovelle päin horjumaan rupesi, tuli hän äkkiä liikutetuksi ja sanoi: "menkää Jumalan kanssa, fröökynä, hän teitä suojelkoon. Kyllä te minua kovana pidätte, mutta muistakaa, että minulla yksitoista lasta ympärilläni on."