"Mikä arvo teillä on ennen ollut?" kysyi kuningas. "Minä olen ainoasti vapaehtoisena palvellut, ja viimeisinä vuosina omin neuvoin partioilla käynyt ja tehnyt venäläisille vahinkoa, missä vaan olen taitanut, ja aina välillä Tukholmaan tietoja vihollisista tuonut."
"No, mitä teillä on palkkana ja asustuksena ollut?" kysyi kuningas edelleen.
"Kerran sain 10 riksiä kruutiin ja luoteihin, muuten minä itse itseni kustantanut olen."
"No, sinä olet sotaa käynyt omalla kustillasi, minä huomaan, mutta jos minä nyt teen sinun luutnantiksi ja sinun Armfeltin tykö kansalaisiesi kanssa palvelemaan lähetän?"
"Niin ei Teidän Majesteetinne Jumalan avulla kukakaan alttiimpaa palvelijaa löytää taida."
"Tunnin kuluttua saatte valtuuskirjanne; olkaa silloin valmisna matkaan."
Kun minä sen määrätyn tunnin perästä itseni paikalle löydytin, valmisna matkalle, sain minä tietää, että minä Kenraali-Ajutantti Kreivi Dohuaa, jonka kuninkaan käskyjä Kenraali Armfeltille viemän piti, seuraamaan käsketty oli.
Tulimme me sitten, monien vastuksien perästä, onnellisesti sotajoukon luo, ja iloitsi minun sydämeni suuresti, kuin kerran jälleen suomalaisia sotureita nähdä sain, erinomattain, kuin he nyt sekä paremmin puetuilta että ruokituilta näyttivät. Mutta olivat Norjalaiset nyt niin yleisesti paenneet ja talot ja kartanot jättäneet, että armeija vaikeasti puutteen tähden taisi edespäin tulla, vaikka, niinkuin minä kuulin, kuningas oli lähettänyt sanoja ja käskyjä, että meidän piti eteenpäin mennä, maksakoon mitä tahansa.
Minä olin Katteini Långström'in komppaniaan asetetuksi tullut, ja tulimme me ulos-lähetetyiksi tekemään tietä vapaaksi Steene'n ja Skognäs'in varustuksiin asti. Tulimme me niin sisälle vuoriin. Häiritsivät meitä norjalaiset talonpojat yhtämittaa suurella miehuudella, ja toimme me itsemme monta kertaa läpitse, mutta olivat he lopuksi meidän niin yhteen vuoren solaan piirittäneet, josta meiden kulkeman piti, että meidän Katteinimme ja koko hänen komppaniansa kaatui niin että ainoasti minä ja yksi toinen hengissä, vaikka vähän runneltuina, pois pääsimme kenraalille tätä surullista tapausta ilmoittamaan.
Mutta täällä kohtasi meitä vielä surullisempia tietoja. Tosin olin minä katteini Långström'iä urheana soturina surrut, mutta nyt sain tietoja kuulla, jotka saivat miehen kaikkea muuta unhottamaan. Kuningas oli ammuttu ja piti meidän tyhjin toimin takaisin palajaman.