"Mutta sinun pitää, sinun täytyy totella, sillä nyt minä olen ollut malttavainen ja kärsiväinen jo liian kauvan. Nyt on sävyisyyden aika loppunut, ja nyt — mene ja muista että minun sanani on sanottu." Korkeana seisoi Katariina rouva tyttärensä edessä, nostaen kättänsä; Margareetta kumarsi nöyrästi ja meni huoneesensa.
Seuraava päivä oli se, jolloin Katariina rouva ja hänen tyttärensä piti esitettämän kuningattarelle. Illalla oli hovissa naamiot, jota huvia siihen aikaan paljon harrastettiin. Matkustajamme olivat myöskin kutsutut ja heidän piti tuleman sinne Arkaadian paimentyttöinä kukkasilla kiedotuilla sauvoilla varustettuina. Niin aikaisin aamulla, ettei nykyajan muotikkaat naiset vielä ole vuoteiltansakaan ehtineet, ajoivat äiti ja tyttäret hoviin ja vietiin erääsen saliin, siellä odottamaan Jumalan-palveluksen loppua, jota sinä päivänä sattuneista syistä pidettiin kuningattaren kapinetissa aamupäivällä, jokaisena ehtoopäivänä tavallisen asemesta. Läsnäolevista naisista olivat useat jo tunnetuita, toiset tarkastivat peittelemättä ja jollakin pienellä ilvekkäällä katseella "suomettaria." Katariina rouva oli vieläkin ylpeämmän näköinen, kuin tavallisesti. Tytöt näyttivät olevan vähän kainoja ja hämillänsä.
Kapinetin ovet avattiin, ja Ulriikka Eleonora, pieni, hoikka, mutta nerokkaan ja uskaliaan näköinen nainen, astui saliin, seurassansa pari naista. Hän astui heti, mutta toki jollakin ylhäisellä näöllä Katariina rouvan luo ja sanoi: "Vapaaherratar Boije, luulen? Meidän on mieluista saada tervehtiä teitä täällä Tukholmassa." Hän puhui sitten hetken sodasta ja sen onnettomuuksista, etenkin Katariina rouvan suhteen, ja kääntyi sitten äkkiä neitojen puoleen. "Neidet Boije? todellakin kaksi liian kaunista ruusua kukoistamaan kukoistuksensa Suomessa. Me saamme kiittää teitä, Katariina rouva, ettette niitä kätkenyt sinne. Helppoa on ennustaa teille, että nämät kukkaset pian istutetaan uudestaan kasvamaan hovin maahan, johon ei teillä, luulen, ole mitään vastaan sanottavaa."
Nöyrällä kunnioituksella vastasi Katariina rouva: "Teidän
Majesteettinne, minun tyttäreni ovat jo molemmat luvatut pois."
"Ah, molemmat? Ehkei se ole mikään salaisuus. Onko huhu oikeassa?" Näin sanoen kääntyi kuningatar Sesiliaan päin, ja sittenkuin hän oli vastannut kysymykseen sanoi kuningatar taasen: "vai niin, me saamme siis pitää teitä hovissamme. Minä toivotan teille onnea. Lemmittävä sulhanen! Entäs te, neitini, tahdotteko tekin yhtä vilpittömästi sanoa kihlattunne nimen?" sanoi hän ystävällisesti kääntyen Margareetan puoleen.
Katariina rouva astui esille ja oli vastaamaisillansa; mutta vakaalla äänellä sanoi Margareetta: "Katteini Mauno Malm."
Katariina rouva kalveni; mutta kuningatarkin astui askeleen takaisin, ja heikko ivan hymy näkyi hänen edempänä olevalla alahuulellansa, kun hän sanoi: "hän, partioretkeläinen, kuinka? Ei ylpeyttä ainakaan."
Hennon hiljaisesti ja nöyrällä kunnioituksella vastasi Margareetta: "sanotaan, että korkea ja jalo nainen antaa mielellänsä kruununkin pois, rakastettunsa edestä."
Kuningatar katseli ystävällisesti nuorta tyttöä. Tämä viittaus häneen itseensä näytti miellyttävän häntä. Katariina rouva, joka nyt oli ehtinyt toipua hämmästyksestänsä, avasi jo suunsa ruvetaksensa puhumaan, kun Margareetta äkkiä laskeui polvillensa kuningattaren eteen ja sanoi: "Kaikkein armollisin kuningatar, suojelkaa armossa minua raukkaa. Minä olen sanotulle miehelle enemmän kuin morsian, minä olen hänen vihitty vaimonsa. Paetessani villiä kasakoita, suojeli hän yksin minua, eikä minun ollut mahdollista saada tietää äitini tahtoa, kun minä, tapauksien pakoittamana, joiden lavea kertominen vaan väsyttäisi teidän Majesteettinne, pidin oikeimpana antaa vihitä itseäni avioliittoon hänen kanssansa. Nyt tahdotaan minua eroittaa hänestä ja pakoittaa menemään kaksin-naimiseen toisen kanssa. Teidän Majesteettinne, ottakaa minua teidän armolliseen suojelukseenne, ettei minua pakoitettaisi tekemään syntiä Jumalaa vastaan."
Kummastuneena oli kuningatar kuunnellut Margareetan sanoja. Vaikka vähän pahoillansa siitä, että häntä otettiin välittäjäksi näin tukalassa asiassa, kysyi hän kuitenkin Margareetalta lähemmin useita asian seikkoja. Silloin astui Katariina rouva esille ja sanoi: "sallikaa, Teidän Majesteettinne, minun viedä pois tämä eksynyt tyttö, joka niin ajattelemattomasti on ilmoittanut häpeällisen alentumisensa Teidän Majesteetillenne, ja teidän Majesteettinne jalolle seuralle."