Silloin nähtiin äkkiä mustapukuisten itkijänaisten keskessä leskisaattueessa lumivalkea olento tiheään hunnutettuna; kiihkeästi voihkaillen väänteli tämä käsiänsä. Hänen naapurinsa alkoivat tuntea salaista kammoa; he väistyivät taamma tahi sivumma, liikehtimisellään vielä enemmän säikyttäen toisia, joiden rinnalle valkea vieras nyt joutui, niin että pelkästään sen takia alkoi surusaatossa syntyä epäjärjestystä. Muutamat soturit olivat siksi rohkeita, että tahtoivat olentoa puhutella ja häätää hänet saatosta, mutta heiltä hän ikäänkuin sormien välitse väistyi ja näkyi taas kuitenkin verkkaisen juhlallisin askelin etenemässä ruumissaaton mukana. Viimein hän palvelijattarien alituiseen väistellessä tuli ihan Bertaldan taakse. Nyt hän pysytti käyntinsä hyvin vitkallisena, joten leski ei häntä huomannut, hänen hyvin nöyrästi ja säveästi kulkiessaan takana kenenkään häiritsemättä.
Kirkkomaalla ruumissaatto asettui piiriin avoimen haudan ympäri. Silloin havaitsi Bertalda kutsumattoman seuraajattarensa, ja puolittain vihasta, puolittain kauhusta hätkähtäen käski hän tätä poistumaan ritarin lepopaikalta. Mutta hunnutettu pudisti päätänsä hiljaisesti kieltäen ja kohotti kätensä kuin nöyrästi pyytäen Bertaldaa kohti. Tämä tunsi suurta liikutusta ja oli pakotettu kyynelin muistelemaan, kuinka ystävällisesti Undine oli Tonavalla tahtonut hänelle korallikaulanauhan lahjottaa. Lisäksi viittasi Isä Heilmann hiljaisuutta vaatien, kun tahdottiin hiljaisessa hartaudessa rukoilla vainajan puolesta, jonka kumpu alkoi kasautua. Bertalda vaikeni ja vaipui polvilleen; kaikki polvistuivat, haudankaivajatkin, valmiiksi lapioittuansa.
Mutta kun jälleen noustiin seisaalleen, oli valkea vieras kadonnut. Hänen polvistumapaikallaan kumpusi hopeankirkas lähde nurmikosta. Se Urisi ja lirisi edelleen, kunnes oli melkein kokonaan kiertänyt ritarin hautakummun; sitte se kulkuansa jatkaen valui kalmiston sivulla olevaan hiljaiseen lampeen. Vielä myöhäisinä aikoina kuuluvat kylän asukkaat osotelleen lähdettä ja olleen siinä varmassa käsityksessä, että tämä oli hyljätty Undine-poloinen tuolla tavoin yhäti lemmittyänsä syleilemässä leppein käsivarsin.