Lentäjä-urani alkuajat.
Joulupäivänä 1915 suoritin kolmannen tutkintoni. Otin tähän lentosuunnitelmaani matkan Schweriniin käydäkseni katsomassa sikäläisiä Fokker-tehtaita. Tähystäjäksi otin mukaani asentajani ja lensin myöhemmin hänen kanssaan Berliinistä Breslauhun, Breslausta Schweidnitziin, Schweidnitzistä Lubeniiin, Lubenistä Berliiniin ja pysähdyin aina välillä tervehtimässä tuttavia ja sukulaisia. Vanhana tiedustelulentäjänä minun oli helppo löytää oikea suunta ja tuntea seudut.
Maaliskuussa saavuin taistelueskaaderiin n:o 2 Verdun'in edustalle ja opettelin nyt ilmataistelua lentokoneenohjaajana, s.o. opettelin hallitsemaan konetta taistelun aikana. Tässä tarkoituksessa lensin kahdenistuttavalla koneella.
Armeijan tiedonannossa minut mainittiin ensi kerta huhtikuun 26 p:nä 1916, vaikkei nimeltä, niin kumminkin erään urotyöni johdosta. Olin rakentanut lentokoneeni tasojen väliin Nieuport-koneen malliin konekiväärialustan ja olin hyvin ylpeä tästä laitoksesta jo sellaisenaan. Sille kai vähän naurettiin, sillä se oli hyvin yksinkertaisen näköinen. Minä itse luotin tietysti siihen sokeasti ja sain pian tilaisuuden kokeilla, sitä käytännössä.
Kohtasin Nieuport-koneen, jossa, mikäli minusta näytti, oli myöskin ohjaajana aloittelija, sillä hän käyttäytyi hirvittävän tyhmästi. Lensin häntä vastaan, mutta hän lähti pakosalle. Hänellä oli ilmeisesti lataushäiriö. Minusta ei lainkaan tuntunut siltä, että olisin ollut ryhtymässä taisteluun, vaan pikemminkin ihmettelin itsekseni: "Mitä siitä seuraa, jos nyt ammun häntä?" Lensin nyt ensi kerran aivan lähelle vihollista, painoin konekiväärin liipasinta, kuului lyhyt sarja hyvin tähdättyjä laukauksia. Vastustajani nousi pystyyn, keikahtaa sitten ylösalasin. Aluksi luulimme, — tähystäjäni ja minä — että tuo oli vain niitä monia taidonnäytteitä, joita ranskalaisten oli tapana tehdä vastustajansa nähden. Mutta tämä taidonnäyte ei tahtonut ollenkaan loppua, lentokone putosi yhä syvemmälle. Silloin tähystäjäni taputti minua päähän ja huusi: "Onnittelen, hän putoaa!" Vihollinen putosi todellakin metsään Douaumont'in linnakkeen taakse ja hävisi puiden väliin. "Sen sinä ammuit maahan", selvisi minulle heti. Mutta — vihollislinjojen taakse. Lensin kotiin ja ilmoitin lyhyesti: "Ilmataistelu, yksi Nieuport ammuttu alas." Päivää myöhemmin luin tästä urotyöstäni armeijantiedonannossa. Olin aika laolla ylpeä siitä, että minun 52 uhriini ei tätä Nieuport'ia ole luettu.
* * * * *
Armeijan tiedonanto huhtik. 26 p:ltä 1916:
Kaksi vihollisen lentokonetta on ammuttu alas ilmataistelussa Fleuryn kohdalla, Douaumont'in etelä- ja länsipuolella.
Holck k.
(Huhtikuun 30 p:nä 1916.)