Voin huomauttaa, että sen jälkeen ei ainoakaan englantilainen lentoeskaaderi uskaltanut saapua Cambrain seuduille saakka, niin kauan kuin siellä toimi Boelcken hävittäjälaivue.
Somme-joen taistelu.
Koko elämässäni en ole tavannut suurenmoisempaa "metsästysaluetta" kuin Somme'in taistelun päivinä. Jo aamuisin, ylösnoustessamme saapuivat ensimmäiset englantilaiset, ja viimeiset katosivat vasta auringon jo aikoja laskettua. "Hävittäjälentäjien todellinen Eldorado", sanoi Boelcke kerran. Juuri tähän aikaan Boelcke kohotti kahdessa kuukaudessa voittojensa lukumäärän, kahdestakymmenestä alasammutusta viholliskoneesta neljäänkymmeneen. Meillä aloittelijoilla ei silloin vielä ollut mestarimme kokemusta, vaan olimme tyytyväisiä säilyessämme ehein nahoin. Mutta mukavaa aikaa se oli! Ainoakaan lentoretki ei mennyt ilman ilmataistelua. Usein tapahtui suuria ilmataisteluja, neljäkymmentä-, kuusikymmentäkin englantilaista, mutta ikävä kyllä ei aina yhtä monta saksalaista. Englantilaiset luottivat suureen lukumääräänsä, me miestemme kuntoon.
Mutta englantilaiset ovat kuitenkin sisukkaita miehiä, se täytyy myöntää. Usein he saapuivat aivan alhaalla lentäen tervehtimään Boelckeä pudottaen pommejaan tämän lentokentälle. He suorastaan haastoivat meidät taisteluun ja tilaisuuden saadessaan aina myöskin ryhtyivät siihen. Olen tuskin tavannut ainoaakaan englantilaista, joka olisi vetäytynyt pois taistelusta, kun sitä vastoin ranskalaiset melkein aina mitä huolellisimmin välttivät yhteentörmäystä vastustajansa kanssa ilmassa.
Hävittäijälaivueemme eli tällöin ihania aikoja. Johtajan henki syöpyi hänen oppilaisiinsakin. Me saatoimme sokeasti antautua hänen johdettavikseen. Kenenkään ei tarvinnut pelätä sellaista mahdollisuutta, että toverit jättäisivät hänet pulaan. Sellainen ei edes pälkähtänyt päähämmekään. Ja niin teimme reippaasti ja kevein mielin työtämme vihollisemme kimpussa.
Sinä päivänä, jolloin Boelcke putosi, oli hänen laivueensa jo saavuttanut neljäkymmentä voittoa. Nyt on voittojen luku jo noussut koko joukon toiselle sadalle. Boelcken henki elää edelleen hänen reippaiden seuraajiensa keskuudessa.
Boelcke k.
(Lokakuun 28 p:nä 1916.)
Päivänä muutamana lensimme jälleen tuon suuren miehen johdossa vihollista vastaan. Hänen kanssaan tunsimme itsemme aina ihmeen turvallisiksi. Sellaisia miehiä kuin Boelcke oli olemassa vain yksi. Tällä kertaa oli hyvin myrskyinen ja pilvinen sää. Muut lentäjät kuin hävittäjäkoneet eivät sinä päivänä yleensä ollenkaan nousseet ilmaan.
Jo pitkän matkan päästä huomasimme rintaman kohdalla kaksi röyhkeää englantilaista, joita nähtävästi myöskin huvitti tällainen huono sää. Meitä oli kuusi, toisella puolella ainoastaan kaksi. Mutta vaikkapa heitä olisi ollut kaksikymmentä, ei Boelcken antama hyökkäysmerkki olisi lainkaan hämmästyttänyt meitä.