Taistelu alkaa tavalliseen tapaan. Boelcke on ottanut osalleen toisen englantilaisen, minä toisen. Minun täytyy vetäytyä syrjään, sillä eräs omista tovereistani häiritsee minua. Katsahdan ympärilleni ja huomaan Boelcken parinsadan metrin päässä juuri ahdistavan uhriansa.
Kaikki sujui niinkuin tavallisesti aina. Näin Boelcken ampuvan englantilaisen alas. Aivan hänen lähellänsä lensi eräs hänen hyvä ystävänsä. Se oli mielenkiintoinen taistelu. Molemmat ampuivat, englantilaisen saattoi odottaa joka hetki putoavan. Äkkiä huomasin molempien saksalaisten lentokoneiden tekevän luonnottomia liikkeitä. Päässäni välähti heti ajatus: yhteentörmäys. En vielä koskaan ennen ollut nähnyt yhteentörmäystä ilmassa, ja olin kuvitellut sellaisen aivan toisellaiseksi. Varsinaista yhteentörmäystä ei ollutkaan tapahtunut, pikemminkin kone oli vain hipaissut toista. Mutta kun lentokoneella on kova vauhti, vaikuttaa mitä lievinkin kosketus kuin voimakas sysäys.
Boelcke jättää heti uhrinsa rauhaan ja liitelee suuressa kaaressa maata kohti. En vieläkään voinut käsittää, että hän todellakin syöksyi maahan, mutta kun hän liiti minun alitseni, huomasin osan hänen koneensa siivistä murtuneen. Mitä sitten tapahtui, sitä en voinut huomata, mutta pilviin laskeuduttuaan hän menetti koneensa toisen siiven kokonaan. Silloin lentokone oli menettänyt ohjauskykynsä ja hän syöksyi alas uskollisen ystävänsä yhä seuratessa jäljestä. Kotiin saavuttuamme odotti meitä siellä jo surusanoma: "Boelcke on kuollut." Sitä oli vaikea käsittää.
Kipeimmin tämä koski tietysti siihen, jota täytyi sanoa onnettomuuden aiheuttajaksi.
On aivan omituista, että jokainen Boelckeen tutustunut ihminen luulotteli olleensa hänen ainoa todellinen ystävänsä. Olen tullut tuntemaan noita Boelcken "ainoita todellisia ystäviä" nelisenkymmentä, ja jokainen heistä luuli olleensa ainoa.
Sellaiset ihmiset, joiden nimeä Boelcke ei koskaan tiennyt, luulivat olleensa hänelle hyvin läheisiä. Tämä oli merkillinen ilmiö, jonka olen huomannut ainoastaan hänestä. Mieskohtaisia vihollisia ei hänellä ollut koskaan. Hän oli kaikkia kohtaan yhtä ystävällinen suosimatta ketään enemmän, ketään vähemmän kuin toisia.
Ainoa, joka ehkä oli vähän lähempänä häntä koin muut, oli juuri nyt kuvaamaamme onnettomuuteen osallisena.
Kahdeksas.
Kahdeksan oli Boelcken aikana jo sangen huomattava luku. Kuullessaan nykyään niin tavattoman suurista alasammuttujen koneiden määristä tulee jokainen asiaan perehtymätön siihen käsitykseen, että lentokoneen pudottaminen on käynyt entistä helpommaksi. Voin kuitenkin vakuuttaa, että se käy kuukausi kuukaudelta ja viikko viikolta yhä vaikeammaksi. Nykyään siihen tarjoutuu tietysti useammin tilaisuutta, mutta valitettavasti lisääntyy samalla myöskin mahdollisuus joutua itse ammutuksi alas. Vastustajan aseistus kehittyy yhä paremmaksi. Kun Immelmann ampui alas ensimmäisen viholliskoneen, hänellä oli onni kohdata vastustaja, jolla ei ollut lainkaan konekivääriä. Marraskuun 9 p:nä 1916 lensin pienen taistelutoverini, 18-vuotiaan Immelmannin kanssa vihollisia vastaan. Toimimme yhdessä Boelcken hävittäjälaivueessa, mutta tunsimme toisemme jo ennestään ja tulimme aina erittäin hyvin toimeen keskenämme. Toveruus oli pääasia. Lähdimme siis matkaan. Minulla oli jo seitsemän, Immelmannilla viisi voittoa. Niihin aikoihin jo sangen kunnioitettavat määrät.
Olimme olleet rintaman kohdalla vain hetken, kun huomasimme englantilaisen pommituseskaaderin. Se lensi aivan häikäilemättä meitä vastaan. Englantilaiset saapuivat tietysti tälläkin kertaa tavattoman monilukuisina, kuten Somme'in taistelun aikana yleensä. Luulen tuossa eskaaderissa olleen 40 à 50 lentokonetta, aivan täsmälleen en voi niiden lukua ilmoittaa. Ne olivat valinneet pomminsa maaliksi erään paikan sangen läheltä meidän lentoasemaamme. Vähän ennen kuin ne olivat ehtineet määräpaikkaansa minä pääsin laivueen viimeisen lentokoneen kintereille. Ja heti ensimmäiset laukaukseni tekivät nähtävästi vihollislentokoneen konekiväärin hoitajan taistelukyvyttömäksi, ne lienevät hiukan kutittaneet ohjaajaakin, koskapa hän päätti heti laskeutua pommeineen maahan. Kärvensin hänen turkkiansa vielä muutamilla laukauksilla, joiden vaikutuksesta hän koetti vieläkin nopeammin päästä maanpinnalle.