Boelckem hävittäjäosaston eräällä retkellä oli luutnantti Voss voittanut ilmataistelussa englantilaisen, pakottanut tämän laskeutumaan maahan sille alueelle, jota hyvin voidaan sanoa puolueettomaksi alueeksi. Me olimme tosin jo poistuneet sieltä, mutta vihollinen ei ollut vielä miehittänyt sitä. Ainoastaan tiedusteluosastoja, sekä englantilaisia että saksalaisia, liikkui tällä miehittämättömällä vyöhykkeellä. Englantilainen lentokone oli siis pudonnut taistelulinjojen väliin. Kunnon englantilainen oli kai luullut maanmiestensä jo saapuneen tälle alueelle ja hänellä olikin hyvä syy otaksua niin. Mutta Voss oli toista mielitä., Nopeasti ja päättävästi hän laskeutui maahan uhrinsa viereen. Kiireesti hän irroitti vihollisen konekiväärit ja muut käyttökelpoiset osat tämän lentokoneesta ja otti ne mukaansa omaan koneeseensa, kaivoi tulitikkulaatikon taskustaan, ja muutaman sekunnin kuluttua oli englantilaisen kone liekkien vallassa. Minuuttia myöhemmin hän jo huiskutti ystävällisesti kättään voitokkaan ilmaratsunsa selästä joka taholta paikalle rientäville englantilaisille.
Kuuma päivä.
Huhtikuun 2 päivä 1917 oli lentueelleni kuuma päivä. Lentokentällemme saakka kuului rumputulen jyrinä, ja taas tänään se oli tavallista kiivaampaa.
Olin vielä vuoteessani, kun sotilaspalvelijani syöksyi huoneeseeni huutaen: "Herra luutnantti, englantilaiset ovat jo täällä." Vielä puoliunisena katsahdan ulos ikkunasta ja todellakin, eikös jo kaarrellut hyviä ystäviäni lentokentän yläpuolella. Hyppäsin sängystä ja pukeuduin silmänräpäyksessä. Punainen lintuni oli jo valmiina lähtemään aamutyöhön. Asentajani tiesivät, etten jättäisi tätä hyvää tilaisuutta käyttämättä. Kaikki oli siis valmiina. Nopeasti kiedoin vielä turkitkin ylleni ja sitten ilmaan.
Olin kohonnut ilmaan viimeisenä. Toiset toverini olivat jo paljon lähempänä vihollista. Pelkäsin jo paistin vilahtavan sivu suun, että saisin vain matkan päästä katsella valmista kuinka toverini suorittaisivat ilmataistelunsa. Mutta äkkiä yksi noista tungettelevista vieraista suuntasi koneensa suoraan minua kohti. Annoin hänen rauhassa lähestyä, ja nyt alkoi hauska tanssi. Vastustajani lentää milloin selällään, milloin tekee mitäkin temppuja. Kone oli kahden istuttava hävittäjäkone. Olin hänen yläpuolellaan, ja sen vuoksi pian vakuutuin siitä, ettei hän enää voinut päästä käsistäni. Taistelun lomassa sattuneen tauon aikana katsahdin ympärilleni ollakseni varma siitä, että olimme kahdenkesken. Siis kumpi ampuu paremmin, kumpi pysyy tyynempänä ja hillitsee itsensä paremmin vaaran hetkellä, se voittaa.
Ei kestänyt kauankaan, ennen kuin olin pakottanut hänet laskeutumaan lähelle maata vähintään kahden kilometrin päähän rintamalta, vielä oikein tosissani ampumatta häntä. Luulin hänen aikovan laskeutua maahan, mutta nytpä erehdyinkin vastustajastani. Äkkiä huomaan hänen vain muutamia metrejä maanpinnan yläpuolella suuntaavan lentonsa jälleen suoraan eteenpäin ja koettavan päästä karkuun. Tämä oli minusta kuitenkin jo liikaa. Hyökkäsin vielä kerran hänen kimppuunsa, ja tämä tapahtui niin alhaalla, että pelkäsin törmääväni allamme kohoavan kylän taloihin. Englantilainen puolustautui viimeiseen hetkeen saakka. Vielä viimeiseksi lopuksi huomasin koneessani osuman. Mutta nyt en enää päästänyt häntä käsistäni, hänen täytyi pudota. Hän syöksyikin täyttä vauhtia keskelle taloryhmää.
Leikki oli lopussa. Taas tällä kertaa vastustajani oli osoittanut suurenmoista rohkeutta. Hän puolustautui viimeiseen saakka.
Hyvin tyytyväisenä punaisen teräslintuni toimintaan tänä aamurupeamana palasin kotiin. Toverini olivat vielä ilmassa, ja heitä kummastutti kovin, kun aamiaispöydässä tavatessamme saatoin kertoa heille pudottaneeni N:o 32:n.
Eräs aivan nuori luutnantti oli ampunut ensimmäisen vastustajansa. Olimme tapahtuman johdosta hyvin iloisia ja valmistauduimme uusiin taisteluihin.
Lähdin lopettelemaan kiireessä kesken jäänyttä pukeutumistani. Silloin saapui hyvä ystäväni luutnantti Voss Boelcken hävittäjäosastosta tervehtimään minua. Puhelimme hiukan. Voss oli edellisenä päivänä pudottanut 23:nnen vastustajansa. Hän oli siis lähinnä minua ja on vielä nytkin pahin kilpailijani.